Spending it

Clean

2009-07-18T20:36:00.001+03:00

"Loppujen lopuksi halusin kuitenkin aloittaa puhtaalta pöydältä. Poltetaan sillat, tuhotaan arkistot ja katsotaan eteenpäin! Ei muuta. Olisin kyllä voinut nimetä tämän suomeksikin: Puhdas. Aloitan alusta."

Siirry sinne: Clean

Ei muuta

2009-01-08T17:14:00.001+02:00

Uudenvuodenahdistus tai jotain menossa eikä spending it jaksa kiinnostaa juuri nyt. Luen kyllä innolla muita blogeja, mutta oma pääni taitaa olla paukkupakkasista jäässä tai jotakin.

T. Nimim. Insp.hukass.toiv.että.pal.nopeasti.

Ale

2009-01-02T17:40:00.001+02:00

Mobiilibloggaukseni jatkuu näillä näkymin vielä jonkin aikaa. Uudenvuoden lupaukseni nimittäin on elää enemmän ja blogata elämisestäni vähemmän. Saapi nähdä, jaksanko vastaisuudessa kuvailla asujani ja ostoksiani kunnon valossa, ja minkälaatuisista ostoksista ylipäätään tulen inspiroitumaan - tällä hetkellä suurimpia intohimoja nimittäin herättävät pikkuleipäpistooli sekä
Ravensburgerin palapelit.
Ehdin kuitenkin pikaisesti käydä nappaamassa parhaat päältä jbc:n alesta, joka alkoi tänään. Parin valkoisen t-paidan lisäksi iskin näppini kolmeneljäsosamittaiseen violettiin palmikkoneuletakkiin 50 eur miinus 50%, yummy. Nappilöytö: vastikään bongasin Frendien jaksossa x Rachelin yllä vastaavan mutta mustan. Eipähän tarvi sitten enää tämänkään vuoksi uniaan menettää ;o)

Miinus

2008-12-29T17:43:00.001+02:00

Kolmatta päivää jatkuva viiden asteen pakkanen sai kaivamaan lasketteluhousut naftaliinista. Perhosia, kuinka söpöä! Tekee mieli varata hiihtolomamatka Lappiin.

Ei mitään

2008-12-28T17:16:00.001+02:00

Huh huh, saatiinhan ne jouluruuat vihdoin syötyä viimeistä hanhenmaksasiivuakin myöten. Sen siitä saa, kun varaa ruokaa kokonaisen komppanian tarpeiksi...

Tänään ollaankin sitten herkuteltu jämillä, joista kehkeytyi mahtava lohiriisipiirakka. Suosittelen!

Se jatkuu

2008-12-26T17:21:00.000+02:00

En aiemmin tajunnutkaan, että tänä vuonna joulu ajoittuu kerrassaan optimaaliseen aikaan, kun Tapaninpäivän jälkeen on heti taas viikonloppu. On siis hyvää aikaa laiskotella ja leikkiä lapsen leluilla ja kirjoilla, jotka ovat hänelle itselleen vielä liian monimutkaisia. Strateginen veto! ;)

Joulua!

2008-12-24T17:17:00.001+02:00

Hyvää joulua kaikille kanssabloggaajille ja lukijoille!

Ale!

2008-12-18T15:12:00.003+02:00

En saa mainostuksistani provikoita enkä muutakaan hyötyä, eikä minulla niin ollen ole juurikaan mitään syytä ylistää esimerkiksi All Saintsin ihanuutta. Nyt on kuitenkin pakko jakaa tämä ilosanoma, ellette sitä ole jo huomanneet: All Saintsilla on 30 prosentin ale kaikista tuotteista - mukaan lukien viimeisimmät uutuudet kuten vaikkapa Irrochka Top tai Radka Chain Dress.

Jouluksi aleihanuudet tuskin enää ehtivät, mutta ehkä tammikuun alkajaislahjaksi ihan itselle?
http://www.allsaintsshop.co.uk

Emg

2008-12-15T10:47:00.001+02:00

Elektromyogrammista ei palaudu kuin kunnon aamiaisella. Hitsi vie kun se oli ilkeän tuntuista; minitazerilla vaan käsivarteen zak zak. Grrr.

Lahja lapselle

2008-12-12T15:51:00.003+02:00

Jos vielä mietit, mitä sille kummitytölle tai omalle pikkupojalle oikein keksisit tänä vuonna joululahjaksi, vastaus on tässä: Leif Segerstamin kapellimestaroima Helsingin kaupunginorkesterin mahtikokoelma rakastetuimpia lastenlauluja aivan fantastisena sovituksena.

Mukana ovat 80-luvun alkupuolella koulutiensä aloittaneille tutut Oravanpesä, Kas metsämökin ikkuna (muistatteko vielä tähän kuuluvan "esityksen"?) ja tietenkin instrumentaaliversio Elefanttimarssista. Oma poikani on tätä testannut nyt muutaman viikon ajan, ja on vieläkin aivan hullaantunut: levy on oiva apuväline eläytymisen ja itseilmaisun harjoitteluun pienille ja miksei myös isommillekin. Sitäpaitsi orkesterin säestys tuo kappaleisiin aivan uskomattoman säväyksen, jota Fröbelin palikoista, Tuttiritareista ja Smurffibiiseistä saa turhaan etsiä.

Lastenlaulujen Aarreaittaa saa ainakin FM Musicista http://www.fmmusic.fi/ hintaan 19,90 EUR.

Arvonta!

2008-12-11T09:01:00.002+02:00

... ei minulla, vaan Mintulla: Go 4 it vol. 2

Palkintona pläjäys, joka sisältää BikBokin hupullisen neulehuivin sekä HenkkaMaukan pikkulaukun, ja vastausaikaa on torstain loppuun saakka.

Tip tap tip tap tipetipe tip tap

2008-12-10T19:01:00.001+02:00

Nyt sitten sormet ristissä toivotaan, etteivät perheenjäseneni lue tätä blogia. Tuossa yllä nimittäin kelluu muutama otos jo hankkimistani joululahjoista erinäisille lähimmäisille. Itse olen melko tyytyväinen hankintoihin, vaikkakaan en voi olla toivomatta, että veljen vaimon lahja tulisi minulle eikä hänelle :oD

Tarkkasilmäiset huomannevat, että muutama perheen mieshenkilö vielä puuttuu. äh, miksi miehille on olevinaan niin vaikea löytää lahjoja? Isälleni ostaisin mielelläni kirjalahjan, mutta nettikauppojen perusteella en kertakaikkiaan osaa valita sopivaa. Kirjoja pitää saada lehteillä ja fiilistellä kaupassa omin käsin ennen ostopäätöksen tekoa! Suomenkielisiä kirjoja ei tietenkään täältä Luxista käsin saa muuta kuin netitse. Mieheni saattaisi olla supertyytyväinen National Geographic -vuosikertaan, mutta saas nähdä.

Niin. Tuli sitten tosiaan hyödynnettyä tätä sairauspäivääkin sopivasti netin avulla.

Veljen lahjat All Saints.
Veljen vaimon (kälyn?) lahjat myös All Saints (helppoa!)
Pojan musiikillinen lahja Amazon.
Mamin lahja Longchamp ja joku-en-muista-mikä suomalainen dvd-nettikauppa.

Jees poks

2008-12-10T13:13:00.003+02:00

Huh, tulipahan juhlittua! Lasten eilinen joulujuhlapaikka oli ratketa liitoksistaan väenpaljouden ja yltäkylläisten ohjelmanumeroiden vuoksi, mutta ehjissä nahoissa selvittiin: joulupukki tavattiin ja valokuvautettiin, kukaan ei eksynyt ja tuliaiset avattiin kiltisti vasta autossa. Tai no, ei aivan ehjissä nahoissa, sillä minä itse sairastuin pahimmanlaatuiseen kylmetys-flunssa-horkkaan. Nuhahan tässä vähän vaivasikin jo ennestään, mutta nyt on pää kuin Naantalin kaupunki ja niveliäkin särkee. Oih. Mutta saanpahan pitää vähän taukoa töistä ja hengailla kotona ihan missä kuteissa huvittaa, varsinkin kun lapsikin meni aamulla innoissaan tarhaan.

Taidan käpertyä sohvalle villavällyjen alle ja ottaa hömppälukemista seurakseni. Salaliittoteoria-pulp-fictionin innokas suurkuluttaja kun olen, vaihtoehtoina ovat tällä kertaa Kurt Cobain tai prinsessa Diana. Hmm, voipi olla että Kurt & Courtney vievät voiton: oliko se sittenkään itsemurha, ja jos ei, kuka oli verityön takana... Muuten, kuka muu tajusi vasta nyt, että Frances Bean Cobain on jo teini?!

Lukuhetkeä ennen kuitenkin pieni vilahdus päivän lököasusta, joka on omiaan nimenomaan villavällyjen alle: Mangon musta neulemekko ja harmaa t-paita. Myönnetään, että kaulakoru on tällä kertaa kuvausrekvisiittaa - kunhan vaan vähän mallailin.

Näin sitä juhlii hottentotti

2008-12-09T08:24:00.006+02:00

Tänään illalla onkin sitten luvassa työpaikan lasten joulujuhla (joo-o, luit oikein - lasten). Perinteiset juhlat järjestetään puoliksi työajan puitteissa, joten varsinaista juhliin kaunistautumista tuskin tapahtuu. Kun päivä kuitenkin koostuu bussilla töihin matkustamisesta, viidentoista minuutin kävelystä ja kokouksesta kokoukseen juoksemisesta, sekä kirsikkana kakussa juuri ennen juhliin lähtöä pidettävästä koulutussessiosta, jossa itse olen kouluttajana (mikä siis tarkoittaa sitä, että saan vilkuilla hermoheikkona kelloa koko ajan), on syytä varautua pahimpaan.

Tässä kohtaa tulee sitten se osuus, joka ruokaresepteissä saa vereni kiehumaan: ota esille edellisenä päivänä pilkkomasi/pakastamasi/keittämäsi aines, ja lisää se. Nimittäin: oman kokemukseni mukaan paras tapa (heti sukkahousuvinkkien jälkeen) ehkäistä satunnainen ihon kiiltely ja meikin paakkuuntuminen kuivalle iholle pahimpaan keskuslämmitysaikaan on ihon kunnollinen kuorinta ja käsittely - edellisenä päivänä.

Oma teiniangstiarsenaalini koostuu Neutrogenan Visibly Clear -myrkyistä: kuorivat pesulaput saavat ihon kuultavaksi, sileäksi ja syväpuhtaaksi, ja desinfioiva kasvovesi suorastaan räjäyttää viimeisetkin epäpuhtaudet pois. Luulisi moisen käsittelyn kuivattavan paksummankin ihon, mutta oman kokemukseni mukaan asia on juuri päinvastoin: pehmeälle ja vastakuoritulle iholle on helppo levittää runsas ja ravitseva yövoide, joka nyt imeytyy salaman nopeudella.

Miten itse varaudut pms:n, kiireen ja stressin aiheuttamaan paniikki-ihoon?

The Conservatory Clothing

2008-12-08T16:12:00.001+02:00

Löysinpä sittenkin ainakin yhden nettikaupan, josta uusinta ihastustani Sarah Pacinia saa tilata ihan omalle kotiovelle tuotuna: http://www.theconservatoryclothing.co.uk/. Kohtalon ivaa on tietysti se, että Pacinin viimeisimmästä mallistosta en kovin montaa yksilöä bongannut, mutta muita uusia tuttavuuksia sitten (valitettavasti) sitäkin enemmän. Ihan kuin niitä rahareikiä ei olisi tarpeeksi jo ennestään!

Mitä sanotte vaikkapa noista Chie Miharan violeteista nauhakrokokorkkareista? Tai Crea Conceptin huolittelemattomiksi jätetyistä saumoista ja epäsymmetrisistä leikkauksista? Maliparmi lienee pakko tsekata seuraavan hellesesongin alla UbUn hopeanvärisistä rannerenkaista nyt puhumattakaan.

Tilausten toimittamisesta sanoo Conservatory Clothing näin:

Our shipping costs are as follows:

UK £4.95 1 - 3 Working Days

Ireland £9.95 2 - 4 Working Days

Rest of Europe £14.95 2 - 4 Working Days

USA £19.95 4 - 6 Working Days

Lisää

2008-12-07T16:10:00.000+02:00

Tähän kuuluis varmaan ehdottomasti jotkut reilut ylipolven saappaat. Ratsastus- ja IKKS-viboja kehiin, sanoo hän. En taida olla rusettipantatyyppiä. Rakastan tuota boleroa.

Bolero Sarah Pacini.
Pikkumusta Zara.

All the women who are independent throw your hands up at me

2008-12-06T14:01:00.004+02:00

Täällä Elsass-Lothringenin (nyk. pol. korr. Alsace-Lorraine)liepeillä joulukuun kuudes tunnetaan lähinnä St. Nicolaksena, jona päivänä lapset saavat suurimman osan lahjoistaan. Sanon "suurimman osan", sillä näinä kansainvälisinä kulttuurientoisiinsasulautumisten aikoina (ainakin kaikki tuntemani) luxemburgilaiset viettävät myös joulua, jolloin lahjotaan aikuiset - ja siinä samassa vielä kerran myös lapset.

Oli miten oli, oma aikomukseni ei ole ryntäillä kaupoissa kuin päätön kana viimeisiä St. Nicolas -lahjoja metsästäen, vaan parkkeerata ahterini tietokoneen eteen tasan kello 18:35 ja loggautua Yle Areenan suoraan lähetykseen Rouva Tasavallan Presidentin itsenäisyyspäivän juhlia katselemaan. Muutaman vuoden kokemusten perusteella kuvanlaatu on läppäriltä katsottuna aivan yhtä hyvä kuin telkkarista, jollei jopa parempi - ja ketä nyt ei kiinnostaisi vaikkapa se, kuinka moni unohtaa kättelytilanteessa esitellä itsensä Rouva Tasavallan Presidentin nimenomaisesta toivomuksesta huolimatta, tai se, kuinka moni kansanedustaja on pukeutunut kansallispukuun - showstopper T. Karpelan asusta nyt puhumattakaan?

Omaksi juhla-asukseni valitsen isänmaallisesti hakaneulan, tuon tuikitarpeellisen välineen, jolla jo sota-aikana piikitettiin yhtä sun toista kiinni toisiinsa ja jopa itseensä. Hakaneulaa koristaa Hennes & Mauritzin suunnittelema musta puuvillatunika, jonka alle puen modernisti farkkukankaiset housut.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

ps. ks. myös alempi postaus, tykkään nimittäin itse noista valokuvista jostain syystä aivan kauheasti.

Tunika H&M.
Farkut Zara.
Hakaneula jostain.
Pöly angorasvetarista, jotka muuten pitäisi kieltää lailla.

Lumi suli nuha tuli, ja kylmä

2008-12-06T12:54:00.004+02:00

Tarvitsen jotain kylmää ja kirkasta, pehmeää mutta selkeää, ravintoa kuivalle iholle, mustan ja valkean kontrastia. On nuha.

Saaga jatkuu

2008-12-04T22:40:00.003+02:00

Lunta on taas sadellut niin, että koko maa on aamuisin aivan sekaisin. Luxemburg on siitä hassu maa, että talvella on hyvin usein erittäin sumuinen sää, johon liittyy kummallisesti pakkasen puolelle ylettyvät miinusasteet. Puut huurtuvat tällaisella säällä kauniisti, mutta arvatkaapa, kuinka mukava on huristella aamulla pieniä metsäteitä pitkin töihin, kun bambi- ja villisikavaara on voimassa läpi vuoden, näkyvyys on viisikymmentä metriä ja kun tien pinnassa on jäätynyttä sumua. Tämä ikuisuusvirsi alustuksena lähinnä siksi, koska silloin kun työmatkat pitenevät pahimmassa tapauksessa kaksi tuntia kestäväksi mateluksi, ja kun viikon työtuntimäärä on kuitenkin koko ajan se sama 40, jää sitä omaa aikaa valitettavasti jäljelle hyvin vähän. Se taas tarkoittaa automaattisesti sitä, että bloggailu jää aivan retuperälle, ja kirjoitusinspiraatiokin alkaa vähitellen hiipua.

Kauniita esineitä sen sijaan jaksan aina kuvailla pokkarillani jos jonkinlaisesta kuvakulmasta, joten paremman puutteessa tarjoan oheisen sarjakuvan viimeisimmistä ihastukseni kohteista - Sarah Pacinin bolerosta, vyöstä ja minilaukusta. Näistä kuvista ette sitä näe, mutta bolero napittuu edestä vinosti toiselle puolelle, ja nappilista jatkuu nauhana puoleen reiteen asti, vaikka bolero itsessään siis loppuu jo hyvissä ajoin ennen napaa. Hihat taas toimivat myös kämmekkäinä - kuinka nokkelaa on tämä, kysyn minä! Näistä kuteista tulee jotenkin Matrix mieleen, se leffa siis, samoin kuin All Saintsin erikoisesti leikatut, kerroksittaiset nappisysteemikikkailuvaatteet. Olen rakastunut.

Sarah Pacini

2008-12-02T17:55:00.000+02:00

Eilisen jotakuinkin mönkään menneen joulushoppailukierroksen ansiosta hurahdin täysin Sarah Pacinin unenomaisiin, mustaharmaasävyisiin, nokkelasti leikattuihin, toispuoleisiin, kerroksellisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Omaan ostoskoriini päätyivät tässä vaiheessa ainoastaan alemmassa postauksessa vilahtaneet kitinväriset asusteet, mutta loputkin AW2008-kokoelmasta ovat vakaan harkinnan alla.

Kokeilin kaupassa ylhäällä oikealla näkyvää hametta päälleni, koska se toi mieleen Acnen Fatwa-hameen, joka loppui Acnen nettikaupasta aivan nenäni alta. Hame oli upea, mutta pepun päälle asettuva sinänsä veikeä nauhakuja ja laskokset saivat takalistoni näyttämään suurtakin suuremmalta, joten ihanuus jäi valitettavasti hyllylle. Saman sarjan jakku - se vilahtaa alemman kuvan vasemmanpuoleisessa fotossa - sen sijaan on kuin unelma. Vain väärä koko jäi välillemme, siis jos hinnasta ei välitetä.

Hinnasta puheenollen, suunnittelijan laukut ja neuleet tuntuivat pyörivän siinä 150 euron tietämillä, asusteet 50-70 eurossa, suuremmat neuleet, jakut ja toppavermeet 150-270 eurossa, mikäli oikein muistan. Pacinin hinnat eivät kenties mahdollista aivan jokapäiväistä kulutusta, mutta kosketustuntumalta tuotteet ovat mahtilaatua - neuleiden materiaaleina vilahteli baby alpaca, villa ja kashmir, ja vyöt ja laukut ovat viimeisen päälle tarkasti viimeisteltyä ja pehmeää nahkaa.

Voipi olla, että joudun käymään Sarahin puheilla vielä toisenkin kerran... Luxemburgissa Pacinia myy ainakin Bram.

Kuvat: Sarah Pacini, www.sarahpacini.com

Rokkivyön paluu

2008-12-01T17:56:00.000+02:00

En ole viillellyt ranteitani, vaikka oikeanpuolimmaisen kuvan käsivarresta niin voisi päätelläkin. Kyse on jo jokin aika sitten silitysraudalla aikaansaadusta paloviirrosta, jonka parantumisesta ennen joulujuhlakautta voin vain uneksia. Onneksi sentään ei ole kesä.

Mahtiarvesta ja -alleista huolimatta uskaltaudun silti silloin tällöin pukeutumaan lyhythihaiseen kesätunikaan talvellakin. On tämä sentään musta! HenkkaMaukan nappipaitahamesysteemi on eräs lempivaatteistani, eikä se ole vuosien saatossa mennyt edes pesuissa miksikään. Kaiken lisäksi se on helppo kuin mikä silitettävä - ellei omaan itseeni kohdistuneita hutilointeja oteta laskuihin. Jotkut vaatteet ne vaan kestää ja kestää.

Mutta sitten. Miksi ette ole muistuttaneet, että tämä Zaran wannabe-niittivyö pölyttyy kaappini perukoilla, vaikka sitä ihan hyvin voisi jopa vaikka käyttää?

Osa 4

2008-12-01T15:33:00.000+02:00

Lahj... Eiku! Hitsi, miksi tässä aina käy näin? Vyö, miniclutch ja bolero MINULLE: Sarah Pacini.

Lahjasaaga jatkuu.

Osa 3

2008-12-01T15:27:00.001+02:00

Lahja nro. yksi: pyjama 100% puuvillaa

Osa 2

2008-12-01T15:25:00.001+02:00

Sihijuoma: Sprite

Osa 1

2008-12-01T15:22:00.000+02:00

Ajokäsineet: Zara

Tahdon taas

2008-11-30T20:55:00.001+02:00

IKKS se vaan osaa. Toimitus e-shopista myös Suomeen.

Dagen efter

2008-11-30T12:42:00.002+02:00

Keskelle viikkoa osuvat jouluhipat aiheuttavat tässä iässä kohtuukäytölläkin niin maan perusteellisen hangoverin, ettei paremmasta väliä. Kalpeat kasvot, punottavat silmät, pliisu tukka... ei koskaan enää! Viisas shampanja- ja noutopöytäilottelujen järjestäjä valitseekin juhlapäiväksi torstain, mikäli viikonloppu ei ole mahdollinen. Torstaista seuraava päivä kun on perjantai, jolloin työpaikalta saattaa hyvin liueta hieman tavallista aiemmin, mikäli maailma näyttää vielä lounastunnin jälkeenkin sumuiselta ja valjulta. Dagen efter -syndroomaan varautuminen etukäteen ei silti ole minusta lainkaan huono ajatus, vaikka omiin torstaijoulubileisiini onkin aikaa vielä pari viikkoa.

Jos kerran töihin on mentävä, on ainakin parasta pitää kalenteri tyhjänä ja varata päivä vaikka arkistointiin ja inboxin järjestämiseen. Benefitin Lemon Aid taas hoitelee aamulla ristiin tuijottavat silmät suurinpiirtein siedettävään kuntoon, mutta mitä päälle?

Aiempien vuosien yritelmäni olla näkymätön mustassa ja valkoisessa eivät koskaan ole onnistuneet, vaan ovat pikemminkin saanet kasvoni näyttämään entistäkin kalpeammilta. Tänä vuonna kaikki on toisin! Kaapissani on nimittäin juuri tuota aamua varten valmiina (omasta mielestäni) upean vihreä paita, joka varmasti saa huomion kiinnittymään itseensä eikä kasvoihini. Vihreä on muuten voimavärini, jossa tunnen oloni aina hyväksi. Sitäpaitsi se saa harmaanvihreät silmäni näyttämään pelkästään vihreiltä - mikäs sen parempi keino taistella kasvojen ja silmien lievää punoitusta vastaan.

Miten itse virkistät olemuksesi krapulaisina työaamuina?

Paita Zara AW2008 39,90 EUR

Löysin omani!

2008-11-29T13:12:00.003+02:00

Zara palveli jälleen, ja joulujuhlamekko löytyi suuremmitta kivuitta. Täytyy tuota hieman ehkä vielä tuunata - hihansuut lörpöttävät hieman, kun taas lantionseutu on melko tiukka, mikä ei sinänsä ole mikään yllätys. Jos vaan olisi sitä aikaa (ja kärsivällisyyttä)... Toisaalta suhtkoht sileä ja makkaraton silhuetti syntyy kyllä tuunaamattakin ja jopa ilman viime hetken nestedieettiäkin:

Vinkki numero yksi: alushousut jätetään kotiin. Huu! Mutta ainakin visible panty line on mennyttä, kun ei ole mitä näkyä. Alushousujen asemesta sukkahousuiksi valitaan sellaiset, joissa on (mikäli mahdollista puuvillainen) haarakiila.

Vinkki numero kaksi: Sukkahousujen pitää olla kunnolliset peppuamuotoilevat tukisukkikset. Se ei haittaa, jos niiden päälle pukeminen kestää kymmenen minuuttia - näin voit nimittäin ainakin olla varma, että ylimääräiset jenkkakahvat ja muut saddlebagit pysyvät siellä, missä haluat niiden pysyvän.

Vinkki numero kolme: Tukisukkahousujen vyötärökuminauha on usein liian tiukka ja alkaa rullautua alaspäin. Bridget Jones - efektin välttääksesi leikkaa saksilla vyötäröresoriin viilto poikittaissuuntaan. Toisinsanoen leikkaa vyötärökaistale "poikki" - ei huolta, sukkikset eivät purkaudu! Sen sijaan olo helpottuu, sukkikset eivät rullaa, eivätkä mahamakkarat kuroudu kummallisesti yhdestä kohtaa kokoon. That's it.

Nyt sitten vaan etsimään lapsenvahtia - tänä vuonna työpaikan pikkujouluihin on nimittäin kutsuttu myös puolisot. Jes!

Väripilkkuna luoksesi pompin vain

2008-11-27T16:21:00.000+02:00

Syyskuun Marie Claire on lokoillut olohuoneen pöydällä muistaakseni syyskuusta asti, mutta vasta eilen satuin kiinnittämään huomioni näihin asukokonaisuuksiin. Nämähän ovat kaiken kaikkiaan melko hillittyjä ja hyvin kokoonpantuja yhdistelmiä! Hillitty on muuten ominaisuus, jota en ole viime aikoina naistenlehtien muotikuvasivuilla juurikaan nähnyt. Ylenmäärin shokeeraavaa kiiltävää rokkimustaa tai biisoninvuodasta veistettyä hippityyliä kyllä löytyy joka ainoan lehden sivulta, tai sitten sitä Kate Mossia, ja mikäs siinä. Kun samaa asiaa on ladottu mallin ylle useampi kerros, tulee ainakin selväksi, mitkä ovat tämän talven trendit. Tavallinen tallaaja kylläkään tule sellaisista muotikuvista hullua hurskaammaksi.

Marie Claire sen sijaan näyttää, miten koota muodikas ja tasapainoinen asukokonaisuus, jota voi oikeasti soveltaa päälleen sellaisenaan olematta joulukuusen näköinen. Kaikissa kuvien asuissa on juuri oikea määrä perusvaatetta ja trendiä. Suosikkejani ovat mustat pitkät housut kruunaava kullanvärinen paljettibolero sekä simppelin farkkuasun piristävä punainen hattu - bravo!

Pitäisiköhän värikammoisen Maynkin tästä lähteä väripilkkuostoksille...

Kuvat: Marie Claire Septembre 2008

Jumitusta?

2008-11-24T21:26:00.003+02:00

Hyvin istuvat housut ovat kaikki kaikessa, mutta jos niitä ei ole näköpiirissä, on pakko vähän feikata: lököneule ylle ja vyötärövyö alle, niin pyjamahousujenkin näköiset lököpöksyt menettelevät.

Housut H&M vuodelta yks ja kaks.
Harma neuletakki Zara AW2008.
Vyö Zara AW2008.
Musta toppi Zara.

Lämpenee, lämpenee.... polttaa polttaa löytyi!

2008-11-23T17:50:00.004+02:00

Eiliset pikkumustakokeilut vakuuttivat minut siitä, että uusi on saatava ja jos mahdollista, vielä ennen joulua. Jokaisen kaapista pitää löytyä tilaisuuteen kuin tilaisuuteen sopiva pikkumusta - miten itse olen tullut toimeen ilman? Tai no, tarkoitan tietysti että ilman oikeankokoista pikkumustaa. Mutta jätetään banaaliudet sikseen ja tartutaan tuumasta toimeen.
Acnen pikkumusta Frock on juuri sopivan rento ollakseen näyttämättä liialta yrittämiseltä sellaisen henkilön yllä, joka usein nähdään juhlavammissakin tilaisuuksissa mustissa pitkissä housuissa ja harmaassa yläosassa. Materiaali, sataprosenttinen silkki, houkuttaa, samoin kuin sivutaskut sekä venepääntie. Mutta se hinta! Tuleeko tällaista trendihärpäkettä sitten käytettyä vielä kahden vuoden päästäkin?

All Saintsin Gypsy saattaisi olla siitä oiva, että korsettimainen yläosa kuroo vyötärön pakostakin kokoon. Mutta pysyykö se sitten yllä... ja jostain syystä selkäpuolen nyöritykset sekä helman rypytykset sopivat mielestäni paremmin eteläranskalaisiin kesäiltoihin kuin joulujuhliin. Doing! Asosista bongattu Bellanina-merkkinen (ikinä kuullutkaan) pikkumusta on juuri sellainen, mitä etsin! Suorakaiteenmuotoinen pääntie, selkeä leikkaus ja jotain ylimääräistä mutta niin tyylikästä. Mutta: koko 12 on tietysti loppunut jo ajat sitten - kymppi- ja kasikokoiset huhuu, Asosiin siitä!
In the meantime... All Saintsin Aurelius on saanut mustan siskon, jonka nimi on Kitty. Leikkaus on prikulleen sama, vain siniset ruudut ovat poissa. Muistilistalle: mekon leikkaus on lantion kohdalta yllättävän pieni. Valitse koko kaksitoista tai neljätoista, mikäli olet hiukankaan rintava/persevä kuten minä. Onkohan hölmöä omistaa saman mekon kaksi eri väriversiota, varsinkin jos ei oikeastaan ole lainkaan mekkoihminen?

Kuvat:
http://www.acnejeans.com
http://www.allsaintsshop.co.uk
http://www.asos.com

Samettihame

2008-11-23T15:15:00.000+02:00

Lunta satelee edelleen, ja eilisetkin ovat hyvin pysyneet maassa. Tuli mieleen Suomen kesät - heti kun vähän aurinko pilkistää, rynnätään rannalle bikineissä, vaikka hampaat vähän kylmästä kalisisikin, että varmaan tulisi käytettyä hyväksi pienetkin auringonsäteet. Eilen meinaan oli samanlainen fiilis lumen takia: kaikki naapuruston pienet ja vähän isommatkin (me mukaanlukien) olivat jo heti aamukahdeksalta kaivaneet lumitamineet, pulkat ja suoloitussuolan kaappiensa kätköistä, että varmaan ehtisi nauttimaan lumesta (ja vihaamaan lumen aiheuttamaa kaaosta), ennenkuin se sulaa pois, mikä siis useimmiten tapahtuu jo saman päivän aikana. Mutta ei, illan suussa alkoi vielä pakastaa, kinokset kovettuivat entisestään, ja nyt tosiaan on taas pienimuotoinen lumimyräkkä yllä.

Tänään onkin ollut oikein perinteinen sunnuntai, kun leivottiin pitkästä aikaa pullaa ja laiskoteltiin koko päivä kotona lumesta pöllämystyneenä. Tai koko ja koko, eihän kellokaan ole vielä kuin kolme. Illalla ajattelin heittää vielä kehiin keitettyjä kastanjoita ja kyhätä etupihalle lumilyhdyn - täydellisestä talvi-idyllistä puuttuu siten vain glögi! Vaikka eiköhän sitäkin vielä ennen joulua tule tilattua kunnon satsi koko talven tarpeiksi.

Joulusta puheenollen, minunhan piti jo hyvissä ajoin tilata kaikki joulun lahjat netistä. Arvatkaa, montako olen tilannut? En tietenkään yhtään. Mars nettikaupoille siis!

T-paita Zara.
Samettihame Sisley.

LBD

2008-11-22T16:29:00.006+02:00

"Hei mistäs tää pikkumusta on mulle ilmestynyt? Täähän onkin aika kiva. Vaikka on tää kyllä aika mini... uskaltaakohan tätä enää käyttää? Jaa, labelissa lukee että "No matter". No, ei kai sillä sitten oo niin väliä vaikka vähän lyhyt oliskin. Miltähän tää näyttäis naapureitten pikkujouluissa?"

"Tai jos vaikka koittais olla vähän enempi ladylike. Puuterisävythän oli nyt juuri in, eikö vain?"

"Ei mut kyllä mun täytyy saada tähän jotain rokimpaa fiilistä. Mitä jos heittäis ranteeseen tuon nahkanauhan, niin ja sitte jalkaan tietysti saappaat vaikka vähän tiukat onkin - ovatpahan samaa kastia mekon kanssa. Haha, oonpas mä villi."
"Joo hei tää rulettaa! Harmi ettei tässä yhdistelmässä oikein voi pipareilla ja tuulihatuilla ilotella."

"... niin että jos sitä sittenkin asustaisi itsensä tavalliseen tapaan jollain harmaalla ja löysällä... hei, mut mähän just ostin jotain uutta ja harmaata ja löysää Zarasta! Tattadaa. Ja tuosta hakaneulalla vielä kiinni.. noo-in!"

Stretch-kankainen pikkumusta epämääräistä "No matter" -merkkiä.
Marjanpunainen stretchneulebolero In Wear. Jättihakaneula kierrätetty jostain.
Hennon roosa lady-jakku Zara noin kolmesataa vuotta sitten.
Nahkaranneke All Saints.
Saappaat jostain kenkäkaupasta.
Harmaa neuletakki Zara.

ps. Täällä tupruttaa vieläkin lunta. Kyllä kohta on taas liikenne kaikkialla iiii-han sekaisin kun ei osata niillä kesärenkailla ajaa ja bussit suistuu ojaan ja vali vali vali. Mut on tuo vaan kaunista.

Lunta

2008-11-22T13:15:00.001+02:00

En ole vielä tsekannut, mitä muualla Euroopassa tapahtuu, mutta meillä sataapi lunta. Ei mitään vesilitkua, vaan oikeaa pakkaslunta. Voi kun se kerrankin pysyisi edes huomiseen!

Saisi kaivaa nahkarukkaset ja lumihousut naftaliinista... Ok, myönnetään - kaivoin jo!

Hameilua

2008-11-21T20:10:00.000+02:00

Kehtaako näin kamalia kuvia edes julkaista? Sori siskot, mutta oikea kamera on miehen jäljiltä ties missä, ja epäluonnonvalo kännykkäkameralle ikuistettuna on lähinnä kummallista puuroa. Nyt on silti aivan pakko hehkuttaa hieman.

Ostin nimittäin tuossa ihan ohimennen hameen - minihameen. MINI! Minä, joka kärsin pahimmanlaatuisesta säärikompleksista. Sisleyn tummanharmaa samettihamonen oli kertakaikkiaan vastustamaton, ja ajattelin sitä hipelöidessäni, että saan siitä hyvän tekosyyn vihdoin tilata juuri omille säärilleni sopivat oikein-pitkävartiset saappaat Duosta. No, ne saappaat on vielä harkinnan alla, mutta hame on silti ihana.

Hameen seurana simppeli musta Benetton-neule, pohkeista tiukahkot saappaat sekä Daydream Nationin kaulakoruista inspiraationsa saanut itse työstetty kaulaketju, jossa on tavallisen metalliketjun ympärille pujotettu tummanharmaasta villalangasta neulottu i-cord.

Tykkään!

Mun uudet lelut

2008-11-20T20:46:00.002+02:00

Vyö Zara 14,90 EUR.
Neuletakki (samanlainen kuin musta sisarensa) myös Zara 24,90 EUR.

Jeesh.

Paussi

2008-11-19T21:58:00.002+02:00

Vaikka Ranskanmaan ykköspari Carla+Nicolas alkaa jo imelyydessään tulla korvista ulos, tätä romanttista minisämpyläsettiä ei voine vastustaa kukaan! Luojan kiitos Exkille, joka päätti jokin aika sitten rantautua myös Luxemburgiin kiireisten lounastajien iloksi ja pelastukseksi.

Yoko et John kalskahtaa jo hieman haetulta, mutta on sentään vielä hyvän maun (no pun intended!) rajoissa. Carla+Nicolas maistuivat muodikkaasti ja toisiaan täydentäen pecorinolle, rucolalle, punakaalille ja rapeille vihanneksille, mutta millaisia täytteitä saisivat sisäänsä vaikkapa Diana & Dodi? Angelina & Brad? Entä Marilyn Manson & Dita von Teese? Tai vaikkapa - pidättäkää hengitystänne - kohupari Johanna & Ike?

Toogabileet?

2008-11-19T14:16:00.004+02:00

Ihastuin jonkun blogissa näkemääni huiviviritysinspiraatiokuvaan niin, että oli pakko päästä itsekin kokeilemaan. En muista, kenen blogista oli kyse, eikä juttu sinänsä ole kai mitenkään uusi tai ihmeellinen - olenpahan vaan itse taas vähän myöhäisherännäinen.

Homman nimi on siis se, että jättisuuri suorakaiteen muotoinen huivi ripustetaan hartioille ja vyötetään edestä kiinni vyöllä kuten neuletakki. Miten kekseliästä! Lämmintä mutta helposti muuteltavaa ja kerroksellista. Oma toteutukseni meni vähän plörinäksi, koska käyttämäni huivi (All Saintsin iki-ihana Ravel) oli aika lörpsö ja hiukan liian pitkä ja venyväinen, ja vyölaatikosta bongaamani vyö hiukan liian kapea. Epäsymmetrisliepeisen mustan neuletakin kanssa efekti on kuitenkin mielestäni aika hauska, vaikkakin jokseenkin annepohtamomainen hevoshulluaiheisine vyönsolkineen ja ruskeine saappaineen.

Mutta mitä siitä, mulla oli hauskaa. Oliskohan tästä asusta jopa Casual Fridayn pelastajaksi?

Kesähippipaita H&M SS2008
Neuletakki Zara
Vyöstä ei aavistustakaan, viitisen vuotta vanha
Huivi All Saints
Farkut Zara AW2008
Bootsit Zara AW2008

Testissä tänään

2008-11-18T16:18:00.001+02:00

Kiltit Sephoran tädit täyttävät ostoskassin perukat tuotenäytteillä aina, kun silmä välttää. Näytepakkaukset ovat muuten ihan ok ja olisin niistä jopa valmis maksamaan, mutta summamutikassa minulle tyrkytetyt tuoksut ja kreemit - etenkin sellaiset, jotka käsittääkseni rikastuttavat lähinnä kemianteollisuutta ja elintilasta kamppailevia muotitaloja - ovat siinä rajoilla. En katsele maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi enkä ole millään muotoa siinä uskossa, että lempimerkkini kuten Lush tai L'Occitane olisivat täysin vapaita kemianteollisuuden ihmeaineista tai tuoton maksimoinnista markkinoinnin keinoin. En myöskään näe mitään pahaa apteekin myymissä perusihonhoitotuotteissa tai ei-reseptivapaissa iho-ongelmien hoitotuotteissa - right tool for the right job ja niin edelleen.

Yritän silti parhaani mukaan itse välttää ihonhoitotuotteita, jotka a) ovat muotitalojen filler-tuotteita, b) joiden markkinointiteesit rakentuvat ylisanojen ultra/hyper/super/ perfect/miracle/age-redefining ympärille, ja c) joiden tuotenimet ovat täynnä vaikuttavien aineiden lyhenteitä tai nimiä kuten vaikkapa R60/80, Pro-Retinol A tai CoQ10. Saatan hyvinkin olla väärässä näiden aineiden tehosta puhuttaessa, mutta jostain syystä en vaan itse niistä pidä: kaikki tähän asti kokeilemani ns. tehohoidot ovat jättäneet ihoni elottomaksi ja epäpuhtaan oloiseksi.

Päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja kerrankin kokeilla avoimin mielin muutamaa tuotetta, joita yllä mainittu Sephora minun haluaa kokeilevan.

Dior Capture R60/80 1ères rides yeux: Soin lissant défatigant - First wrinkles smoothing eye creme.
Ymmärrän, että kaksi käyttökertaa ei ole tarpeeksi todistamaan, toimiiko Diorin ryppyvoide vaiko eikö, joten analyysini rakentuu pääasiassa fiilispohjalle. Voide on juuri sopivan notkeata silmänympärysiholle levitettäväksi, eikä se ole liian rasvaista. Koostumukseltaan voide on hyvin miellyttävän tuntuista ja nopeasti imeytyvää. Tuoksu on mieto ja diormainen, mutta minun nenääni hieman liian kliininen. Silmänalusryppyjä voide ei tietenkään heti häivyttänyt, mutta keskuslämmityskuivasta huoneilmasta kärsivät käteni se sai aivan ihmeellisen sileiksi ja pehmeiksi. Plussaa voiteen aiheuttamalle silmät-avaavalle vilpoisalle tuntemukselle: krapula-aamujen pelastajana tämä voide saattaisi jopa toimia. Miinusta kauhunimelle R60/80 - what the heck?
Diorskin Icône: Voile lissant fini poudre - Photo perfect creme-to-powder makeup. SPF 10. Väri 030.
Stokkan Diorin meikkiosasto oli parikymppisenä ehdoton suosikkihengailupaikkani. Olin täysin koukussa Diorlight-puuteriin ja meikkivoiteeseen, jotka saivat kasvoni hehkumaan sileyttään, vaikkakin kalliiden hintojensa vuoksi rajasin niiden käytön lähinnä treffi- ja bileiltoihin. Kun kokeilin Diorlightia varttuneemmalla iällä uudestaan, se sai kasvoni vain kiiltelemään. Diorskin Icône on uusi tuttavuus, ja suhtauduin siihen melko skeptisesti, kuten kaikkiin tuotteisiin, joiden väitetään "puuteroituvan" iholla itsestään. Jääräpäisenä käytän mieluummin irtopuuteria, oli meikkivoiteeni mitä merkkiä hyvänsä! Voiteen sävy 030 osoittautui kuitenkin juuri oikeaksi, ja rohkeasti levittelin voiteen kasvoilleni enkä viimeistellyt kasvojani puuterilla. Tulos: kello on neljä eikä ihoni kiiltele, vaan on yhtä mattapintainen ja siloiteltu kuin aamulla. Tuomio: Otetaan harkintaan.
Lancaster Ultimate anti-age perfection: Recovery eye treatment - soin yeux ultra-lissant.
Jos haluatte maskeerata silmänne siloisiksi niin, että pysyy, tämä tuote kuuluu ostoskoriinne. Jos kuitenkin haluatte tuotteen, joka ei rullaudu hieromalla pois ja joka tuoksuu hyvältä, pitäkää se kaukana ostoskoristanne! Voide on helposti levittyvää, mutta tuoksuu muovilta, eikä sitä ilmeisesti pidä levittää liikaa, koska se tosiaan alkaa manipuloidessa nuhrautua kököiksi - voiteen varovainen töpöttäminen silmänympärysiholle saattaa olla parempi metodi. Kysymys: jos tuote tuntuu muovilta ja tuoksuu muovilta, onko se muovia? Ja mikä tärkeämpää: tukkiiko se ihohuokoset? Tuomio: ei näin.
KenzoKi Crème glacée regenerante /à mettre au frigo - Vital ice cream /chill before use
Elintarvikenimien käyttö ihonhoitotuotteissa ei ole uusi asia. Juice, cream, sugar, candy - nähty on! Ice cream on kuitenkin ainakin minulle uutta, vaikkakaan ihonhoitotuotteiden säilyttäminen jääkaapissa ei. Voide tuoksui joltain Kenzon parfyymilta ja oli sopivan kermaista, mutta sai ihoni kiristämään ikävästi. Kaiken lisäksi se tuntui jättävän kummallisen kalvon ihoni pinnalle, joten en usko, että jatkan käyttöä kunnes pystyisin sanomaan, tehosiko se. Mitä eroa muuten on kylmän ja huoneenlämpöisen voiteen välillä muuta kuin se, että kylmä tuntuu epämiellyttävältä? Lopputulos: ei minun kaappiini: pidetään parfyymit parfyymeina, ruoka ruokana ja voiteet voiteina.

Oletko itse kokeillut yllä listaamiani tuotteita ja piditkö niistä? Vannotko jonkun tietyn ihonhoitotuotemerkin nimeen ja miksi?

Voihan

2008-11-18T10:48:00.008+02:00

Lauantain leffa oli hyvä, mutta en jaksa sitä tässä sen enempää analysoida. Tänään nimittäin ottaa päähän. Yleisen syysdepiksen lisäksi mulla on nyt käsiongelma, jota varten pitää käydä epämiellyttävässä elektromyogrammissa, jossa ilmeisesti tökitään elektrodeja käsivarteen, lähetetään sähköilmpulsseja sormiin päin ja tsekataan, menevätkö ärsykkeet perille. Arvaatteko, mikä diagnoosiepäily on kyseessä? No se halvatun carpal tunnel syndrome tietysti.

Tähän ei auta muu kuin Jelly Belly beans. Ainakin ne on iloisen värisiä.

Crap.

Violetti ja Woody

2008-11-15T12:24:00.003+02:00

Jihuu, tänään pääsen pitkästä aikaa taas hummailemaan tyttöjen kanssa! Ohjelmassa on Woody Allen -leffa Vicky Cristina Barcelona, jota tähdittävät Javier Bardem, Penélope Cruz ja Scarlett Johansson. Kumpikaan leideistä ei varsinaisesti kuulu suosikkinäyttelijöitteni joukkoon, mutta yhdistelmä sinänsä saattaa olla hyvinkin raikas ja elävä. Jos olette koskaan katselleet elokuvia, joissa Penélope Cruz puhuu espanjaa, tiedätte mitä tarkoitan (hmm, tajusin juuri että Penélope tuskin puhuu tässä kauheasti espanjaa jos leffa kerta on Woody Allenin - katsotaan mitä tuleman pitää).

Vaikka Barcelonasta tulee mieleen lähinnä lämmin sää ja kesä, oikeasti on ihan samperin kylmä; tuulee ja sataa tihuuttaa. Eilen jouduin kuorimaan autoni jäätyneen sumun peitosta cd-kotelolla, miten hauskaa. Kolea sää oli kuitenkin hyvä tekosyy käydä kartuttamassa huivikokoelmaani, varsinkin kun huomasin Zaran hyllyllä yllä kuvatun violetin jättikokoisen villa-kashmir-huivin. Kun en kerran tätä Acnen hametta saa, niin jotain violettia edes.

Olisinko rohkea ja lähtisin illalla ulos pelkässä neulemekossa ja sukkiksissa?

Casual cool?

2008-11-14T13:53:00.006+02:00

Puin aamulla päälleni mustat pitkät housut sekä miehen Calvin Klein -paitapuseron, kiedoin näiden ylle mustan liehuneuletakin, jonka kiinnitin kukkaneulalla, ja koristelin koko komeuden vielä mummon helminauhalla. Arvatkaa, tuliko tanttamainen olo? Hitsi vie. Minua ei ole luotu pukeutumaan klassisen siisteihin työvaatteisiin, ja varsinkin tuo miesten paita oli vikatikki - se sai hartiani näyttämään järkyttävän isoilta, ja kaulus suorastaan pyöri kaulani ympärillä. Voidaan tietysti argumentoida, että miesten paita ei varsinaisesti ole tarkoitettu osaksi naisen siistiä työasua. Whatever.

Onneksi sentään oli (ja on) perjantai, ja sepä meidän byroossa tarkoittaa "huippuhauskaa" Casual Fridayta. Miesten Casual Friday on helppo: konservatiiviset ripustavat tumman puvun takkinsa toimistotuolin selkänojalle ja hengailevat housuissa ja paidassa (paitsi kokouksissa), päättämättömät pukevat päälleen sen saman paidan, mutta vaihtavat housut khakeihin, ja vapaamieliset vaihtavat housut farkkuihin ja sujauttavat paitansa päälle v-aukkoisen neuleen sekä jalkoihinsa purjehduskengät (meinasin kirjoittaa "purkkarit" mutta siitä tuli niin pahoja nostalgiaviboja etten uskaltanut).

Naisten Casual Friday sen sijaan tarkoittaa käsittääkseni oikeastaan Not-At-All-Casual-Fridayta. Jotta naisen pukeutumisesta huomaa, että ollaan casual-tunnelmissa, on puettava päälleen valkoinen paitapusero, Chanel-henkinen bleiseri sekä tummat, siistit ja suorat farkut. Think Anne Pohtamo. Tämä toimii, jos naisen formaali työpukeutuminen pitää sisällään miehen tummaan pukuun rinnastettavissa olevan jakkupuvun eri variaatioineen, ja huomattavan hyvin silloin, jos naisen vartalo on audreyhepburnmaisen siro. Muussa tapauksessa on vaarana näyttää urheilemaan menossa olevalta tai vaihtoehtoisesti seksikkäältä, joista kumpainenkin optio on käsittääkseni businessbyroopiireissä melko huono.

Minun vartalossani ei ole mitään audreyhepburnmaista, enkä juurikaan koskaan käytä mitään jakkupukuun verrattavissa olevaa. Yhdistelmä mustat pitkät housut + valkoinen paitapusero lähentelee mielessäni jo virallisuuden ääripäätä, mutta on samalla sen verran epävirallinen, että siitä on paha lähteä muuttamaan tyyliä vieläkin rennommaksi. Tämä asukokonaisuus saattaisi menetellä, ellen kokisi näyttäväni farkuissa hiukkasen liian kurvikkaalta esiintyäkseni varteenotettavana ja vakavamielisenä työntekijänä enkä minään hepsankeikkana. Sitäpaitsi juuri tuo valkoinen paita on pesulassa, ja yllä mainitsemani cK-paita sai minut näyttämään maalarilta.

Tällä kertaa ratkaisin ongelmani pysyttelemällä linjalla musta jakku + mustat housut + paita, paitsi että paitana oli se iänikuinen Isabel Marant -mekko, housuina mustat farkut ja jakkuna ylipitkä ja ikivanha Zaran jakku, jonka toisen hihan rypistelin miamivicetyylisesti ylös. All Saintsin nahkaranneke taisi vetäistä asukokonaisuuden tyylivibat hiukkasen bondage-puolelle, mikä oletettavasti ei hepsankeikkamaisuutta suorastaan vähennä, mutta mitä siitä. Ainakin olin casual.

Mekko Isabel Marant
Ranneke All Saints
Pitkä koinsyömä jakku Zara
Mustat stretchfarkut H&M (onko "stretchfarkut" sanana out?)

Tää on niin tätä

2008-11-14T08:36:00.001+02:00

Sumu, jota voi miltei leikata veitsellä ja miinus yksi astetta.

Rauhaa, siskot.

Miehen mittaista

2008-11-13T15:39:00.004+02:00

Joulu lähestyy eikä myöskään May osaa pitää näppejään erossa nettikauppojen joululahjavalikoimista. Omat ja tyttökavereiden joululahjat taidan tänä vuonna hankkia tylsästi mistäs muualta kuin All Saintsilta ja Benefitiltä, mutta miehen lahjominen onkin sitten jo hankalampaa. Mies - tuo olento, joka ei omien sanojensa mukaan koskaan tarvitse mitään ja joka ei halua häneen käytettävän suuria summia, mutta joka kuitenkin tuntuu viikosta toiseen selailevan kuvastoja, jotka ovat täynnä über-kalliita teknillisiä vempaimia jos mihin tarkoitukseen. Kohtalotovereita?

Tänä vuonna päätin olla ajoissa ja alistaa suunnitelmani blogini lukijoiden kommenteille samalla ylimääräisiä lahjavinkkejä kalastellen. Mitä mieltä olette ja miten aiotte tänä jouluna lahjoa itseänne ja/tai puolisoanne?

iPod Nano ~130 EUR. Apple: http://store.apple.com/
Nanon uusi muotoilu, supersuuri screeni, joka soveltuu myös videoiden katseluun, sekä pirteän keltainen väri. Check!

Stamp Lo-top 75 GBP. All Saints: http://www.allsaintsshop.co.uk/
Lenkkareitahan aina tarvitaan, eikö vain? Mutta nämäpä ovatkin nahkaa.

Fangs For Nothing T-shirt 35 GBP. All Saints: http://www.allsaintsshop.co.uk/
T-paitoja voi hätätapauksessa käyttää vaikka urheiluun tai muuhun raatamiseen, mikäli printti ei miellytä.

Jetboil Personal Cooking System 90-100 USD. Think Geek: http://www.thinkgeek.com/
Jokaisen eränkäynnistä haaveilevan nörtin unelma.

Vuokraa limusiini! Lincoln Towncar DaBryan Limousine. http://www.limousineservice.fi/
... tsekkaa myös ralliautoilu, kuumailmapallolento tai vaikkapa jääuinti hyisen Helsingin edustalla.

Fatboy Headdemock riippukeinu 399 EUR. Finnish Design Shop: http://www.finnishdesignshop.com/
Luovaan ja tyylikkääseen lokoiluun. Välissämme on vain hinta!

Last night Jackie Chan came around *

2008-11-12T14:42:00.003+02:00

Vilpostelin eilen tietokoneen äärellä pellavajumitusvaatteessani sormet jäässä ja muistin, että villaneuleet ovat kaikki tyynni odottamassa kuivapesulaan vientiä alakerrassa. Sen sijaan, että lähtisin alakertaan asti kuivapesulakassia kaivelemaan (god forbid), kaivoin vaatekaapista vanhan ex-mustan t-paidan (byrooni ei aivan syyttä ole yhdistetty vaate-työhuone) ja otin käteeni sakset. Nips, naps.

Muutama vaakasuora viilto kylkeen ja yksi pystysuora sauman suuntaisesti toiselle sivulle, ja vielä kaulus ja hihojen saumat pois. Katu-uskottavaa? Eihän rikottu t-paita mitään tietenkään lämmitä, mutta tulipahan tuunailtua. Ashin teiniangstirokkibiisi Kung Fu inspiroi hassunhauskoihin tai chi -tyyppisiin poseerauksiin. Lisää itämaisia viboja tarjoillaan tässä YouTube-pätkässä (katsokaa, se on oikeasti aivan sairaan hauska):

T-paita tuunattu H&M
Mekko se sama Isabel Marant
Farkut ne samat Zarat
Ranneke se sama All Saints

Klikkailkaa kuvaa taas suuremmaksi.

*) Ash: Kung Fu

Etätöitä

2008-11-11T11:03:00.007+02:00

Joka tiistai vetäydyn yläkerran tietokonehuoneeseen (joka vaatehuoneenanikin on tunnetuksi tullut), kytken keltaisen ethernet-kaapelin, hiiren ja virtajohdon työläppäriini, painan käynnistysnappia, keitän kupin kahvia, palaan tietokoneelle, loggaan itseni sisään, muodostan etäyhteyden työpaikan verkkoon, tsekkaan edellisyön meilit ja alan kuumeisesti miettiä, minkä projektin parissa etätyöpäivän viettäisin.

Olen aina pitänyt työmoraaliani melko korkeana, mutta silti kotona työskentely on vaativinaan erityistä itsekuria. Jääkaappi, iTunes, bloggaaminen... houkutukset ovat moninaiset. Suomalaiseen aikaiseen rytmiin ehdollistuneena minusta on periaatteessa typerää vetkutella puoli kymmeneen asti ennenkuin varsinainen työ voi alkaa, joten periaattessa saan pidettyä itseni erossa houkutuksista. Aikaisin aloitettu on aikaisin tehty! Sanon periaatteessa, koska viime aikoina olen huomannut, etten olekaan enää tuotteliaimmillani aamun ensitunteina vaan iltamyöhällä. Burning the midnight oil ja niin edespäin. Paradoksaalisesti illat eivät kuitenkaan ole omiani, vaan perheen, ja täyttyvät niin ollen lapsen tarhasta hakemisesta, ruuanlaitosta ja iltasaduista. Työlle ei ole koskaan tarpeeksi aikaa! Ei kyllä perheellekään.

Miten tästä kurimuksesta pääsee eroon? Täytyykö minun vain pakottaa itseni työskentelemään aamulla, vaikka aivot seisovat vielä kolmenkin kahvin jälkeen? Palataanpa etätyöhön, jota siis teen kokonaiset yhden (1) päivän viikossa, ja jonka hyväksymistä varten minun piti aikoinani täyttää noin kymmenen lomaketta, perusteluraporttia ja workplania, ja joka on katkolla aina puolen vuoden välein. Etätyö säästää luontoa. Pystyn keskittymään töihin, kun puhelin ei soi eikä kukaan kolkuttele ovella kymmenen minuutin välein. Säästän aikaa: työmatkani tarharundeineen kestää tunnin molempiin suuntiin. Olen rentoutuneempi, koska kahvitaukojen asemesta lataan pyykinpesukoneen täyteen tai astianpesukoneen tyhjäksi, jotka tehtävät siten tulevat tehdyiksi jo päivän aikana eivätkä kuormita iltaa. Ja ennen kaikkea, kukaan ei ole vahtimassa, mihin kellonaikaan työpanokseni annan, joten voin ajoittaa sen omien mieltymysteni mukaan. Iso Kyllä etätyölle!

Nyt kun joku vielä maksaisi meille lastenhoitajan, joka leikkisi koko päivän juniorin kanssa sillä aikaa, kun itse teen sitä etätyötä...

Neulemekko Isabel Marant
Huivi Mango
Farkut Zara
Tossut aidot Lahtiset
Kukkaro voitettu Diva Look Bookin kilpailusta

ps. Editoin tuota joka postauksen jälkeen näkyvää kyselysysteemiä ja näyttää siltä, että aiempiin postauksiin jätetyt klikkaukset pyyhkiytyivät sitä myötä pois. Sori vaan...

Autiolla saarella

2008-11-10T13:28:00.000+02:00

Salonkijuorujen ihana Ilona haastoi minut muotia autiolla saarella -tehtävään. En ihan tarkkaan muista, miten haaste menee, mutta muistaakseni siinä pitää kehitellä kolme asukokonaisuutta mukaan pakattaviksi. Tulkitsin sanaa "asukokonaisuus" melko vapaasti ja ymppäsin jokaiseen kuvaan asusteita ja muuta krääsää matkalaukun täydeltä.

Aloitetaanpa. Ensimmäisenä esittelen viileiden hurrikaanipäivien asun, joka käy hyvin esimerkiksi puumajan rakentamiseen, halkojen hakkaamiseen ja miksei myös vaelteluun erämaassa, jos sellaista miljöötä sattuu löytymään. Oletan aution saaren kuitenkin sijaitsevan jossain etelämerellä, joten UGGseja en mukaani ota. Kunnon maiharit sen sijaan lienevät rämeikössä ja juoksuhiekassa kahlaamista ajatellen nappivalinta. Luulisin sipsien ja karkkien puutteessa laihtuvani pikavauhtia, joten uskallan ottaa mukaan kiiltävät pillifarkut ja pepunpaljastavan niukan nahkatakin - pitkä neulemekko auttanee fatso-päivinä.

Kun yö tummuu, on aika vaihtaa päälle rennot univetimet. Missään silkkinenäliinassa en kuitenkaan aio öitäni autiolla saarella viettää: sikeiden unien perussetti koostuu valkoisista lököhousuista ja t-paidasta, joihon voi yhdistellä lämpötilasta riippuen villasukat, neulejumpperin tai reunoistaan valmiiksi puretun huivin, kämmekkäät tai pipon. Luulen myös, että jonkinlainen tarvike- tai aselaukku saattaa olla tarpeen, joten nappaan mukaan nahkaisen olkalaukun, jossa on noin sata lokeroa ja nahasta punottu irrotettava nyöri, jolla voi esimerkiksi kuristaa ahdistelevan puuman.Uintiretket autiolla saarella rajoittunevat hyötyurheiluun esimerkiksi kalastamisen merkeissä, joten nirunarubikineille voi heittää hyvästit. Kokouimapuku lienee funktionaalisempi, eikä tämä valitsemani musta yksilö edes näytä hullummalta. Lyhythihainen paitamekko, pellavahousut ja spagettiolkaiminen iltamekko sopivat hyvin arvaamattomiin oloihin - hattu ja aurinkolasit taas ovat ehdottomat kuumassa auringonpaahteessa.Kaikki vaatteet All Saints (http://www.allsaintsshop.co.uk/)

Mennään hiljaa markkinoille

2008-11-09T18:53:00.004+02:00

Tänä viikonloppuna meidän kylässä oli syysmarkkinat, jotka tuntuvat vuosi vuodelta laajenevan laajenemistaan niin ruoka-annin, kävijöiden kuin ohjelmankin puolesta. Kun jopa oma pihammekin alkoi täyttyä parkkipaikkaa etsivistä vierailijoista, tunsin parhaaksi heittää turistivaihteen päälle ja lähteä markkinahumuun hengailemaan. Meinasin lentää takapuolelleni, kun näin väkijoukon keskellä (yläkuvassakin) hoipertelevan puujalkasedän ja "lohikäärmeen", mutta siinä ei suinkaan ollut kaikki: seuraavassa kadunkulmassa nökötti hopeanharmaaksi maalattu robottisetä, sellainen joka liikkuu ja vinkkailee yleisölle, jos hattuun pudottaa pari lanttia. Meidän kylän kun piti olla maailman hiljaisin sopukka keskellä luontoa!

Tällaiset keskiaikaiset markkinat vetävät aina puoleensa roolipelifaneja, jotka pukeutuvat asuihinsa ja sulautuvat hyvin käsityöläispajamiljööseen. Näimme ainakin Robin Hoodin ja jonkun pyövelimäisen ritarin lakeijoineen. Hauskaa! Kojuissa myytiin kaikenlaista turkistossuista salamiin, vaaseista koruihin. Harmillisesti en saanut varsinaisesti shoppailtua, koska juniorilla oli kiire milloin minnekin - eräässä kiinnostavimmista kojuista myytiin värikkäitä paksusta karheasta nahasta valmistettuja laukkuja, kukkaroita ja laptop-taskuja. Vaikea selittää, millaisia ne olivat, eikä myyjä antanut ottaa edes valokuvaa. Lähinnä tuli mieleen Lumi Accessories keskiaikaviboilla kyllästettynä. Hölmönä en tietenkään tajunnut merkitä muistiin myyjän tietoja myöhempää vakoilua varten.

Sain sentään napattua kassiini puntin savustettua valkosipulia sekä käsintehtyjä karkkeja (jotka sattuneesta syystä joutuivat jo kirjaimellisesti parempiin suihin), ettei tarvinnut aivan tyhjin käsin kotiutua. Tunnin kävely oli sitäpaitsi mukava lopettaa illan jo hämärtyessä mukilliseen höyryävän kuumaa omenamehua sekä pakolliseen kuivaan sämpylään käärittyyn wurstiin.

Tästä on hyvä aloittaa joulunodotus!

ps. Silitin eilen silitysraudalla käsivarteeni, josta tullut palovamma on ihan sairaan kipeä. Vinkkejä sen parantamiseen otetaan vastaan... en tiedä, voiko palovammaan laittaa arpeutumisvoidetta (vai mitä onkaan). Kokeilin, ja se kirveli kauheasti. Haluan hinnalla millä hyvänsä välttää arven jäämisen, koska arvatkaapa mitä - toisella puolella käsivartta on jo aivan samasta syystä syntynyt arpi...

Mitä tein tänään

2008-11-08T18:19:00.000+02:00

Vaihdoin vaatteet. H&M-lököneule palveli jälleen.Olin kateellinen juniorin pörrökylpytakille.Löysin vanhan metallivyön.

Löysin trilbyn.

Kävin kylvyssä jonne sirottelin aprikoosi- ja primroseöljyä (mitä se primrose sitten onkaan)Omin itselleni miehen valkoisen cK-paidan ja leikin asusteilla.

Välillä leikin myös juniorin kanssa Playmobileilla.

Sitten lepäsin.

Tsekkailin, mihin joulukoristeet on jemmattu.Ja luin muutaman sivun Harvard Business Reviewtä.

Kiedouduin tätitekoturkkikaulukseen.

Ja hengailin ympäri kämppää hiushoitoaine tukassa.

Mitä itse teit tänään?

Sinistä ruutua

2008-11-08T10:46:00.003+02:00

Minulla ja kameralla ei vieläkään mene kovin hyvin. Perheen pieni on taas lähminyt linssin täyteen sormenjälkiä, jotka sumuttavat kaikki kuvat. Näitäkin otoksia otin vaikka kuinka monta, mutta ei. Saatte tyytyä taas kerran meidän sotkuiseen peiliin (miten siinä taas on jotain likaa), utuun ja kummallisiin vääntelyposeerauksiin.

Mutta paitamekko sen sijaan on ihana. Heitin sen tällä kertaa farkkujen ja valkoisen t-paidan ylle, ja sehän ei näytä yhtään hullummalta - mitä mieltä olette?

Muuten - asiasta toiseen - edellisen postauksen mieslistalta jäi musiikkihuumassa uupumaan eräs idoli, nimittäin tietenkin se Mr. Darcy! Miten tässä nyt näin kävi. Muutama lukija kyseli, saako julkkisihastuslistablogausideaa kopioida, ja saahan toki. Suorastaan pitää: täten haastan kaikki lukijat ihastumaan uudelleen! Eikös se miestenpäiväkin vasta ollut...

Paitamekko All Saints
Farkut Zara
T-paita ei tietoa

McUnelmia

2008-11-07T13:24:00.001+02:00

Blogissani ei mielestäni puhuta läheksikään tarpeeksi miehistä - asia, jonka tajusin vasta, kun aamun iPod shuffle - sessio alkoi epätavallisen onnenkantamoisen siivittämänä seuraavasti: The Verve: Bittersweet symphony; Jamiroquai: Supersonic; CMX: Aura; Indochine: 3 nuits par semaine; Dingo: Sinä ja minä. Okei, fuskaan vähän: antanette anteeksi jos en huomio biisien keskelle eksynyttä juniorin Tilleri talleri talliaista. Siis mutta hei. Biisien takana olevat miehet ovat juuri ne, joiden tyyli ja musiikki ovat elämääni eniten inspiroineet - tietenkin lukuunottamatta sivistyneitä musiikkikappaleita, kuten vaikka Sibeliuksen Karelia-sarja. Tarkastellaanpa miehiä yksitellen.

Richard Ashcroft. Herra Ashcroft on miesihanteeni ilmentymä: luinen, kulmikas, pitkä ja laiha. Ja sillä on huulet. Katsokaa tuon miehen suuta. Katsokaa! Ja tukkaa. Ja silmiä. Ja sen ääni on kuin elektromagneettista väreilyä metallikopissa. Huuh.

Nicola Sirkis. Indochinen androgyyni rokkimies, joka taitaa sekä pianoballadin että pogon. Samaa sarjaa kuin Ashcroft, mutta astetta enemmän punk, astetta enemmän sexy ja astetta enemmän kinky. Huomatkaa kuvan läpinäkyvä paita. Kuvitelkaa sen ylle tiukka nahkatakki. Sitäpaitsi Sirkis on ranskalainen. Ranskankielinen rokki on niiiin hot. Kao bang. Mao boy. La buddha affaire. 3ème sexe. Olen myyty.

Jay Kay. In the whites of his eyes, there's a supersonic vibe... Didjeridoo ja kissamaiset tanssikuviot. Jos capoeira olisi ihminen, sen nimi olisi Jay Kay.

Neumann. Ei, en halua mainita hänen oikeaa nimeään enkä etenkään tietää mitään Pyhästä klaanista, Via Finlandiasta saatikka Humisevasta harjusta. Minulle Neumann tulee aina tarkoittamaan punaisia kenkiä, pillihousuja, ranteeseen kiedottua sifonkihuivia, Levotonta tuhkimoa ja Nippon-korvista. Vuonna 1985 olin kymmenvuotias ja dingohuuma oli kiihkeimmillään. Liimasin oveeni aidonkokoisen Neukkuposterin ja suutelin sitä joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Ja muuten, mitä Neumannin ääneen tulee, se jos mikä on elektromagneettista väreilyä. Thukka phystyssä katujjja astele-een...

A.W. Yrjänä. Pinnallis-tyylillisesti Yrjänä ei juuri vetoa, mutta mitä siitä - intellektuellin hardcore-runopojan ei tarvitsekaan. Yöt, jotka olen viettänyt Yrjänän CMX-sanoitusten symboliikkaa mietiskellen, ovat lukemattomat. Biisien nimet kertovat kaiken: Katariinanpyörä, Tähteinvälinen, Aura, Ruoste. Turkoosi.

Mutta palataanpa McUnelmalandiasta takaisin maan pinnalle. Olen varma, että palatte halusta tietää, miten oma miestarinani päättyy: onnistuinko lassoamaan ikioman rokkihippimiehen, vai jäikö teini-ihannointi ajatuskuvien tasolle. Vastaukseksi riittänee, kun kerron, että tavatessamme ensimmäisen kerran huomioni kiinnittyi baaritiskin toisella puolella olevaan päähän, joka nousi vierustoverien yläpuolelle. Päässä oli runsaasti laineikkaita, tummia hiuksia. Siinä oli kulmikas nenä ja tummat kulmakarvat. Suu sanoi asioita, joihin liittyi metsä ja mustikat ja sade ja keltakukallinen niitty. Ainakin luulen niin, sillä huomioni oli kiinnittynyt itse suuhun. Siinä oli ne huulet...

Keitä sinun julkkisihastuslistallesi kuuluu?

Kuvat noudettu näistä osoitteista:
http://richardashcroftonline.com
http://watches.infoniac.com
http://www.dingomania.fi/
http://www.wsoy.fi
http://punkergirl29.skyrock.com/

Syötävän kaunista

2008-11-06T19:35:00.002+02:00

Minähän olen aiemminkin kertonut olevani Benefit-friikki, joten ylläoleva kuvapatteri tuskin tulee yllätyksenä kellekään. En kertakaikkiaan voi vastustaa Benefitin pakkauksia enkä yleensäkään sitä tapaa, jolla Benefit tuotteitaan markkinoi. Kaikista parasta Benefitillä on kuitenkin kaikki yhdistelmälaatikot, jotka paitsi näyttävät söpöiltä kuin karkit, antavat mahdollisuuden kokeilla tuotteita pieninä määrinä ennen isomman erän hankkimista.

Uusiin suosikkeihini siirtyvät Primpcess-silmämeikkipaletin johdosta superpaksu maskara sekä voidemainen luomiväri (ja minä kun en melkein koskaan viitsi luomiväriä edes käyttää!), sekä Justine Casen California kissing -huulikiilto. Benetint-mikstuuraa olen silmäillyt ostohaluisena jo pitempään, ja hyvä niin. Siis hyvä, etten ole ostohalujani varsinaisesti toteuttanut. Nestemäinen huuli/poskipunaväri tuntuu nimittäin hankalalta levittää, eikä se ainakaan minun huulissani pitkään pysynyt. Saman (superluonnollisen) efektin saa aikaan vanhanaikaisesti - huulia pureskelemalla.

Maailman paras poskipuna sen sijaan on ja pysyy samana: Dandelion on juuri se ruusunpunainen sävy, joka sopii suomalaisen harmaille kasvoille. Suti on juuri oikean kokoinen, ja mikä parasta, sitä oikeasti pystyy hallitsemaan ilman, että se poukkoilisi kasvoilla sinne tänne.

Löytyykö lukijoista muita Benefit-faneja?

ps. Herttainen & Dolce - en ole vieläkään pakannut blogiarpajaisvoittoja saatikka tsekannut meilejäni osoitetietojen esiinkaivamiseksi - pahoitteluni! Elämä vei tällä viikolla mukanaan. Parannan tapani hetikohta.

Ajatuksia aamuruuhkassa

2008-11-04T09:52:00.001+02:00

Insinööripiireissä kiertää sanonta, jonka mukaan kuka tahansa tallaaja löytää ratkaisun ongelmaan kuukaudessa, kun insinööri tekee sen tunnin varoajalla ja niin, ettei tarvi heti tehdä uudelleen. Päteekö sama tyyliin ja tyylitaitureihin?

Tahdon kengät

2008-11-03T10:50:00.003+02:00

380 euron edestä onnea (acnejeans.com)

Koskas niitä joulubonuksia taas maksettiinkaan...

I want it long, straight, curly, fuzzy, naggy, shaggy, ratty, matty, oily, greasy, fleecy, shining, gleaming...*

2008-11-02T12:16:00.001+02:00

Mietin kauan, kehtaanko edes näyttää hiusten ennen-kuvaa, mutta tuossa se nyt silti on. Siis kuinka olen kehdannut käynyt töissä ja muutenkin ihmisten ilmoilla tuolla juurikasvulla ja noilla raidoilla? Kuin pahimmasta kasarilähiökatukuvasta. Huh. Olikin jo aika uudistaa hiusten ilmettä.

Kampaamosta puheenollen, kuinka moni muu tunnustaa tarkkailevansa muita asiakkaita peilin kautta oman käsittelynsä aikana? Minusta on hauska viettää aikaa - ja aikaahan minulla noihin raitoihin kului - kuvittelemalla, millaisia ihmisiä muut asiakkaat ovat. Pääni on stereotypioita täynnä enkä edes häpeä sitä! Mitä johtopäätöksiä itse vetäisitte seuraavista lyhyistä henkilökuvauksista?

Kolmekymppinen nainen, iho kuin posliinia, lyhyet hiukset ja kulmakarvat mustaakin mustemmat. Kuluneet farkut, fleecehuppari. Eastpakin vihreä-keltainen messenger-laukku kampaustuolin viereen lattialle heitettynä. Katsoo tarkasti, että hiusten pituus menee varmasti oikein.

Mopsin näköinen kävelypukuun pukeutunut täti-ihminen. Lyhyt tukka laitetaan papiljoteille, sitten sitä vielä föönataan ja tupeerataan. Täti suojaa ärtyneen näköisenä silmiään aikakauslehdellä hiuslakan laittamisen aikaan.

Nuori hemmo, jolla Beckham-cut ja George Michael-parta. Farkkujen takamuksessa lukee jotain, päällä on valkoinen ribbipaita ja kaulassa kultaketju. Tukka ja parta leikataan lyhyeksi ja parta ajetaan pois.

Parikymppinen tyttö, pohjoisafrikkalaiset kasvonpiirteet, hiuksia kaksi tonnia. Ne ovat mustat ja kiharat ja niissä on muutama valkoinen sinettisuortuva. Sinetit otetaan irti ja juurikasvu värjätään mustaksi. Operaation ajan tyttö katselee kasvojaan peilistä kuin mahdollisia finninalkuja tarkastellen.

Mustiin pukeutunut iso täti rollaattorin kanssa. Mustien vaatteiden päällä on harmaa virkattu neuleliivi ja päässä huivi. Täti ottaa huivin pois, alla on sentin sänki. Sänki ajetaan pois.

*)[...] streaming
Flaxen, waxen
Knotted, polka-dotted
Twisted, beaded, braided
Powdered, flowered, and confettied
Bangled, tangled, spangled, and spaghettied!
Hair

...ei koskaan tapahdu mitään

2008-11-01T19:03:00.003+02:00

Tänään oli hyvä ilma sisätilahibernaatioon: tihkusadetta, harmautta ja kaikki kaupat kiinni. Käytiin me sentään juniorin kanssa kiskalla hakemassa hänelle yöpampersseja ja minulle lauantaipullo eli eight-packi alkoholitonta Crodinoa. Vau mikä jännä elämä mulla on! Varsinkin kun koin tarpeelliseksi "pukeutua" tätä viidentoista minuutin reissua varten. Mutta ei sitä ikinä tiedä, jos vaikka joku Jean-Claude van Damme tai Monacon prinsessa tai muu euroopankuuluisuus sattuisi samalle kiskalle.

Mitä muuten tapahtuu nahkatakille, josta poistetaan olkatoppaukset? Muuttuuko muoto olennaisesti ja tuleeko siitä aivan lörpsö? Olen monesti halunnut poistaa tämän ainakin viisi vuotta vanhan rotsin olkapaddingit, mutta tietenkin ne ovat vuorin sisällä, enkä ole sitten viitsinyt alkaa ratkoa ja ommella saumoja kiinni. Jonkun toisen bloggaajan ennen-jälkeen-kuva ois kiva.

Vaaleanpunainen villahuivi on aika kiva vaikka itse sanonkin. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi käytin vaaleanpunaista muutoin kuin pyjaman osana. Tästä tuleekin mieleeni, että minulla pitäisi olla jossain toinenkin vaaleanpunainen huivi, tosin se on enemmän pashmina-tyyppinen. Käytin sitä muistaakseni hartiahuivina veljeni häissä (jossa asuni oli muulta osin kokomusta). Höpsö minä, mitäs minä nyt tämän toisen huivin menin ostamaan.

Pukeudutteko itse tylsinä päivinä vain vaatteiden kokeilemisen ja valikoimisen ilosta?

Villahuivi Mango.
Leveälahkeiset farkut Zara.
Nahkatakki Promod (noin viisi vuotta sitten)
Kerroksittain ommeltu kangastoppi Zara (2007).
Punker-pinssi on miehen, ainakin luulen niin. Saattaa mahdollisesti kuulua myös veljelleni, mutta koska kumpikaan hemmo ei tiedä eikä lue tätä blogia, niin jääköön alkuperän selvittäminen sikseen. Hahaa.

Se roadkill

2008-11-01T13:04:00.002+02:00

Yleisön toivomuksesta tässä heti pari lisäkuvaa turkishuivista, jota edellisessä postauksessa roadkilliksikin tituleerasin. Huomautan, että asu on täysin lavastettu, mistä syystä harmaa mekko on silittämätön ja sen alla pilkottavat pöksyt ovat pyjamahousut. Jotenkin tällä lailla minä kuitenkin ajattelin roadkillin yhdistää - paitsi että ylimmässä kuvassa vilahtavasta lantiokorusta (ei tuota kai vyöksikään voi kutsua, vaikka vyö se kuitenkin kai on) tuli tekokarvaan yhdistettynä mieleen liikaa Cruella de Ville, joten poistin sen pikapikaa.

Onpa tänään muuten valju valaistus. Talvi tulee. Kohta saa käyttää tekoturkishuivia, yay!

Paitamekko Isabel Marant.
Pyjamahousut H&M.
Turkishuivi Promod.

ps. en ole raskaana.

Perjantai-iltapäivän splurgausta

2008-11-01T08:14:00.000+02:00

Poskipunanpunaista mustan nahkatakin kanssa pidettäväksi. Mango. Pakko pehmentää mustaa ja harmaata jollain vauvamaisella. Ja hei, vaaleanpunainen on väri!Roadkill. Promod. En vaan voinut vastustaa. Salla kyseli jokin aika sitten blogissaan, mikä saa turkisvastaisen ihmisen hankkimaan tekoturkista. Itselläni tuli mieleen analogia, jossa kasvissyöjät syövät tekolihapihvejä - what's the point? Mutta turkiksiin: tekoturkiskin on ihan julmetun lämmin! Cooliuskerroinhan ei ostopäätökseeni vaikuttanut sitten yhtään mitenkään ;oD.Melkein hapsuvyö mokkanahkaa. Promod, sarjaa "one size fits all". Yleensähän tämän kokoiset tuotteet eivät sitten sovi kellekään, mutta yllättäen tämä on juuri sopiva juuri minulle.Uusi tukka luottokampaajalta. Ja kyllä tätä muuten sitten värjättiinkin. Meinasi ihan persus puutua. Raitojen laittaminen oli niin tarkkaa puuhaa, että ensimmäiset raidat piti jo huuhdella, ennenkuin viimeiset olivat valmiit. Kuvassa näkyy jotain ihmeellistä vaaleanpunaista hohdetta, jota hiuksissa ei todellakaan ole. Ne ovat täydelliset. Vain pituutta voisi olla lisää.

Mitäs sanotte - käytinkö perjantai-iltapäivän hyvin vai huonosti?

All hallows' eve

2008-10-31T20:29:00.002+02:00

Happy Halloween!

Lumimiehen paluu

2008-10-31T11:00:00.001+02:00

Ajastin tämän. Mikäli kaikki menee hyvin, olen juuri nyt saanut juniorin Halloween-meikattua ja vietyä hänet juhlatamineissaan tarhan bileisiin, haastatellut yhden potentiaalisen työntekijän (aikomuksenani on kyllästyä kiltteilyyn sekä siitä kärsimiseen ja esittää niinollen Devil wears Pradan bitchmaista pomotätiä) sekä vaihtanut mustat pitkikset farkkuihin, siis sikäli mikäli ne ovat selvinneet tahroitta aamun oranssivoittoisesta meikkitaiteilusta.

Tiedossa on puolen päivän vapaa. Juurikasvu, watch it.

Irrotettava turkiskaulus vanhasta Naf Nafin talvitakista.
Vyö, neuletakki ja valkoinen toppi: Zara.
Farkut: H&M.

Ja voittaja on...

2008-10-30T20:04:00.000+02:00

Blogiarvonta on nyt suoritettu hyvin virallisesti ja aukottomasti, ja randomizer suosi tällä kertaa - tättärätää! - Herttaista, joka olikin nokkelasti tuplannut voittomahdollisuutensa, kuten tarkkasilmäiset yläolevasta kuvasta huomannevat. Herttainen, laitatko osoitetietosi minulle osoitteeseen mayfir1@gmail.com, niin lähetän All Saints-palkinnon tulemaan sinun suuntaasi pikimmiten! Onnea!

Mitä itse kilpailun aihepiiriin tulee, vastauksianne oli kertakaikkiaan upean ihana lukea, vaikka mielikuvituksella ei tässä kilpailussa pärjännytkään! Olitte melko yksimielisesti sitä mieltä, että blogistani tehtävän elokuvan nimeksi jäisi Spending it tai sen johdannainen (cool!), ja että pääosan näyttelijä olisi jotain Anne Hathawayn, Renee Zellwegerin ja Reese Witherspoonin välimaastosta - kuvittelenko, vai olisiko tässä ainesta romanttiseen komediaan?

Kunniamaininta menee silti ainoalle miespääosaa ehdottaneelle eli Dolcelle, jonka mielestä Spending it-leffan tähti olisi Johnny Depp ja tunnusmusiikki jotain Charlie-and-the-chocolate-factorymaista, mahdollisesti oompaloompiin liittyvää. Nappisuoritus! Rakastan Jalia ja suklaatehdasta, Depp on siinä todella hauska, oompaloompista nyt puhumattakaan. Sitäpaitsi jos mielessä on jo romanttinen komedia, ei Johnny Deppin liittäminen ajatusrakennelmaan voi olla huono idea. Am I right or am I right? Joten Dolce, jos laittaisit myös sinä yhteystietosi yllämainittuun meiliosoitteeseen, niin sinulle on luvassa pienenpieni yllätyspalkinto - sanotaan sitä vaikka Best in Showksi :o)

Tänään katsoin taivasta ja se oli sininen. Maa oli multainen ja ruskea.

2008-10-30T14:15:00.001+02:00

Kuppi kahvia ja mansikkamyslikeksi: supermarket.
Akryylinen timanttisormus: Poketo.
Rannerengassetti: Massimo Dutti.
101 dalmatialaista: Disney.
Huivi 'Ravel': All Saints.
Pinssi: JBC.
Tuoksu ck One: Calvin Klein.
Miehen talvitakki: Benetton.

Illalla tulossa blogiarvonnan tuloksia.

Keskiyö lähestyy...

2008-10-29T19:53:00.000+02:00

>>> Siirry kilpailuun!

Who's that girl?

2008-10-29T09:37:00.012+02:00

Pukeutumisen saralla olen jämähtänyt rutiiniin, eikä asuissani viime viikkoina ole ollut juurikaan vaihtelua. Mustaa, harmaata ja valkoista, ja mahdollisesti vielä vähän mustaa. Tylsää työpukeutumista - tai ainakin itse pidän sitä tylsänä - tai mukavuusvaatteita, satunnaisia lauantain hurvittelupukeutumisia lukuunottamatta. Tarkoittaako se, että olen löytänyt itselleni sopivan peruspuvuston ja tässä se nyt sitten on? Vai olenko vaan hetkellisesti kyllästynyt vaihtelun etsimiseen? Ehkä vain olen löytänyt oman tyylini, jossa ei sattumalta paljon variaatioilla leikitä.

Koska minulla ei ole tarjota kuvia eikä tyyliä eikä tällä kertaa edes nettishoppailua, ja koska tunnen näemmä silti tarvetta minäni julkituomiseen, koen tarpeellisksi paljastaa tällä kertaa mielenkiintoisia asioita itsestäni täysin ajatuksenvirranomaisesti ja mielivaltaisessa järjestyksessä.

Pidän IT- ja insinöörihuumorista sekä ennenkaikkea Think Geek -putiikista. Olen ikuisesti katkera lähipiirilleni, joka ei vieläkään ole tajunnut, että olen tosissani, kun listaan usb-kaapelilla toimivan kahvikupinlämmityslevyn joululahjalistalleni.
Vihaan epäkäytettäviä ja epäkäytännöllisiä laitteita. Erityismaininta hotellihuoneille, jotka ovat niin cutting edge, että tavallinen pulliainen ei löydä valonappuloita saati suihkua tai edes erota suihkusaippuaa hammastahnasta. Toinen erityismaininta Sony Ericssonin ja Motorolan puhelinten käyttöliittymille. Suuri graaaah!
Lempivärini teinivuosina oli persikka.
Rakastin lukioaikoina Italiaa ja Eros Ramazzottia.
Puhun sujuvasti ranskaa.
Penkkareissa pukeuduin mafiosoksi. Päälläni oli isän tumma puku ja ikivanhat lakeerikengät, jotka itse asiassa olivat isäni hääkengät. Kuvisopettajani piti asua mahtavana.
Pidän maantiedosta tieteenä, enkä tajua, miksi en alkanut opiskella sitä päätoimisesti lukion jälkeen. Ajattelin vissiin, että sinne on kauhean vaikea päästä, kun pääsykoekirjatkin olivat ylihelpon tuntuisesti lukion mantsankirjat. Minusta olisi tullut hyvä säätyttö. Tai hurricane hunter.
Olen enemmän taolainen kuin kristitty, vaikkakin ylipäätään olen sitä mieltä, että kaikkien uskontojen päämäärä on sama. Yin & Yang, man.
Menin naimisiin kaupungintalolla.
Minulla on kaksi muuta blogia joita kumpaakaan en enää päivitä.
Ambient-musiikki. Ei hissimusiikki, ambient. Jes.
Tai no, teininä diggasin vanhaa suomalaista punkkia. Hilselp ja niin edelleen. Mutta tietenkin äidiltä piilossa.
Tein teininä paljon muitakin asioita, joista äiti ei ollut perillä. Muun muassa kähvelsin kerran mökin avaimet keittiön kaapista ja huristin poikakaverini kanssa maanseudun rauhaan viettämään romanttista iltaa takkatulen loisteessa.
Olin silti opettajien lemmikki ja sain hyviä numeroita koulussa, joten no panic.
Olen ollut töissä päiväkodissa.
Raskausaika tuntui minusta ihan kaaauuuhean pitkältä enkä juuri nauttinut siitä lainkaan. Synnytys sen sijaan oli hauskaa. Synnytyksen jälkeiset yöheräilyt sen sijaan eivät, varsinkaan kun kukaan ei kerro, että ne eivät välttämättä rajoitu ensimmäisiin kolmeen-neljään kuukauteen vaan parhaassa tapauksessa kestävät sinne kolmeen-neljään ikävuoteen asti.
En erityisesti pidä pianomusiikista. Taustalla lienevät lapsuuden pianotuntitraumat.
Häpesin ala-asteella varpaitani. Uimahallikäynnit olivat painajaismaisia, vaikka varpaani tuskin kiinnostivat ketään.
Kun asuin Helsingin ulkopuolella, harmittelin aina pitkää kotimatkaa baari-illan päätteeksi. Kun asuin Helsingin keskustassa, en juurikaan käynyt baarittelemassa oikeastaan missään. Kohtalon ivaa?
Olen asunut myös Tampereella. Ja Brysselissä. En asu enää Suomessa enkä Belgiassa.
En osaa tanssia. Minulla on tanssigeenin asemesta puujalkageeni. En vaan taivu tanssimaan. Se ei tietenkään minua estä, varsinkaan jos pohjina on muutama lasillinen kuplivaa.
Pidän vanhoista James Bond-filmeistä.
Voin helposti kuluttaa koko illan katsomalla saman tv-sarjan uusintoja.
En ole mikään siisteyden perikuva. Vaatteeni lojuvat pitkin lattioita, kuitenkin nykyään omassa huoneessaan. Tätä myötä menetän myös oikeuteni valittaa toisten lattialla lojuvista vaatteista.
Onneksi meillä käy viikoittain vieraita. Se tarkoittaa sitä, että on pakko siivota. En kestä sitä, että ystäväni näkevät kotini sotkuisena. Mieheni perheenjäsenet kokevat kuitenkin oikeudekseen saapua ilmoittamatta, tai mahdollisesti niin, että ovat kotiin tullessani jo ovella kolkuttelemassa. En tajua enkä kestä sitä. Mieheni sanoo, että se joka saapuu ilmoittamatta, saa myös luvan olla välittämättä sotkusta, mutta ei se ihan niinkään mene. Onneksi on yin&yang.
Minulla on ollut marsu, koira, kolme akvaariota, kaksi muuta marsua ja vielä neljäs marsu.
Ennen lapseni syntymää oli järjestystä rakastava, pidin työpöytäni aina puhtaana ja olin aina ajoissa. Nyt, lapseni syntymän jälkeen, olen sekasortoinen, työpöytäni on kuin pommin jäljiltä ja olen aina myöhässä.
En jaksa katsella filmejä, joissa ei ole tekstitystä samalla kielellä kuin filmin puhuttu kieli. Katson englanninkieliset filmit englanninkielisellä tekstityksellä, suomalaiset suomenkielisellä ja niin edelleen. Hätätapauksessa muunkielinen tekstitys sopii myös, jos siis sitä ymmärrän.
Työmatkani kestää tunnin jos mukaan lasketaan myös tarhareissu.
Vihaan pyykinpesua, enkä vähiten siksi, koska pyykkitupamme on kellarissa. Tuntuu turhalta riisua vaatteet yläkerrassa, raahata ne kaksi kerrosta alaspäin pesuun ja kuivaukseen ja taas kaksi kerrosta ylöspäin kaappiin. Kylppäriin sijoitettu pyykinpesupiste on nerokas keksintö.
Silmäni ovat harmaanvihreät ja niissä on ruskeita pilkkuja.
Rakastan lentokenttiä ja niiden shoppailumahdollisuuksia. Pariisin Charles de Gaulle -kentällä on kokemukseni mukaan terminaaleja, joissa EI ole shoppailumahdollisuutta. Se on syvältä.
En enää inhoa sokeroitua popcornia yhtä paljon kuin ennen. Oikeasti, se on jopa aika hyvää.
Pidän porkkanalaatikosta, maksalaatikosta, kaalilaatikosta, perunalaatikosta sekä kaikista kiusauksista. Olen uuniruokatyttö. Lanttulaatikko sen sijaan on pahaa.
Lapsena pidin mustikoista enemmän kuin mansikoista. Nyt asia on toisinpäin, vaikka suomalaiset metsämustikat ovatkin silti top-listallani.
Pidän leipomisesta.
Illallisen saaminen pöytään joka ilta on suuren ponnistuksen takana. En oikeastaan liiemmin pidä ruuan laittamisesta.
Olen koko sydämestäni koulu- ja työpaikkakiusaamista vastaan, ja olen työpaikallani yksi kiusattujen tukihenkilöistä. Yritän silti parhaani mukaan välttää Sopranoistakin tuttua lausetta "...and how does that make you feel?". Se on aika kliseinen.
Näen asiat usein kaikista mahdollisista perspektiiveistä, joten olen kaiken kaikkiaan melko päättämätön ihminen.
Pidän suklaapäällysteisistä vaahtokarkeista, pizzasta, Fazerin sinisestä ja turkinpippureista.

Eiköhän tässä ole tarpeeksi. :o)

Obs!

2008-10-29T09:26:00.003+02:00

Hei, tsekatkaapa Jonnan kilpailu Polka Dots-blogissa!
Palkintoina kirjoja ja huulinannaa :o)

(älkää myöskään unohtako omaani, vastausaikaa vielä keskiviikon loppuun)

Violettia sinistä mustikkaa

2008-10-27T20:26:00.004+02:00

En tiedä mitä mieltä itse olette, mutta sanonpa että syysillat pimenivät sitten oikein kertaheitolla talviaikaan siirtymisen myötä. Hyvä jos enää eteensä näkee! Minulla ei sinänsä ole mitään talvea vastaan, mutta kesä- ja talviaikojen vaihtelu on kyllä ihan käsittämätöntä. Vastahan joku unitutkijakin totesi, että tästä järjestelystä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Barrikadeille kansa joka pimeydessä vaeltaa!

Sitäpaitsi emme ole vieläkään oppineet, miten Corolla Verson kello vaihdetaan oikeaan aikavyöhykkeeseen, joten puolet vuodesta - talviaikaan - ajelemme kello väärässä ajassa. Kyllä siihen tottuu.

Pimeydestä seuraa myös se haittapuoli, että on lähes pakko ottaa kameran salama käyttöön. Se taas korostaa kaikkien kuvien taustalla näkyviä pölyhiukkasia, tahmajälkiä ja irronneita hiuksia, joita muuten jostain syystä on juuri nyt joka paikka täynnänsä, siis meillä kotona. Lähinnä ovat siis minun hiuksiani, enkä tiedä, miksi ne nyt juuri ovat ottaneet ja alkaneet irrota. Kaikesta huolimatta uskaltaudin kuitenkin irrottelemaan edellämainitulla kameralla, kun muistin, että lempivärini on violetti ja kun huomasin, että IKEAn päiväpeite sekä farkkuni taittuvat mukavasti violettiin varsinkin salaman valaistessa, ja kun huomasin, että molemmat sattuivat mustikkakorin kanssa samalle sohvalle ja vieläpä samaan aikaan.

Jotain iloa sentään tässä pimeässä pätsissä jota lokakuun lopuksikin kutsutaan.

Muistakaahan allaolevan postauksen arvonta - vastausaikaa keskiviikon loppuun asti!

Vuosikymmenen arpajaiset! Osallistu ja voita! Levitä sanaa ja tuplaa voittomahdollisuutesi!

2008-10-26T11:37:00.005+02:00

Blogini on hissukseen ja yllättäen kerännyt jo yli 50 (yli viisikymmentä!) Blogilistan tilaajaa. Kiitos teille ihanat lukijani, en villeimmissä kuvitelmissanikaan olisi uskonut, että vaatekaappiraporttini ketään kiinnostavat. :o) On siis aika juhlistaa kuluneita kuukausia, kuinkas muuten kuin blogiarpajaisilla.

Tehtävänanto on yksinkertainen: Täytä seuraavan kappaleen tyhjät kohdat mielikuvitustasi käyttäen ja kopioi tulos tämän postauksen kommenttilootaan:

Jos blogista "Spending it" tehtäisiin filmi, filmin nimi olisi _____ ja pääosaa esittäisi _____. Blogifilmini tunnusmusiikki olisi ______.

Voittaja ARVOTAAN elektronisesti random.orgin list generatorilla ja ensimmäiseksi sijoittunut kommentoija voittaa omakseen - rumpujen pärinää - All Saintsin Brink -nahkarannekkeen. Ranneke toimitetaan onnekkaalle voittajalle postitse alkuperäiseen pussukkaan ja laatikkoon pakattuna.
Tarinan twist eli häpeämätön puffaus: voit tuplata voittomahdollisuutesi linkittämällä blogisi tähän postaukseen! Kaikki linkittäneet siis syötetään randomlistgeneratoriin kaksi kertaa peräkkäin.

Vastausaikaa on keskiviikkoon saakka, eli kaikki keskiviikkoon klo 23.59 mennessä tähän postaukseen jätetyt kommentit ovat kilpailussa mukana. Varmistathan, että kommenttisi lähtee matkaan tunnistettavalla nimimerkillä - anonyymit kommentit diskataan armotta ylidiktaattorin eli minun toimestani.

Onnea matkaan!

Käviskö tää naamiaisasusta?

2008-10-25T15:04:00.005+03:00

Halloween lähestyy ja juniorilla on ensi viikolla bileet tarhassa. Siis naamiaiskestit, jonne pitää tietenkin olla asianmukainen halloween-asu. Kävimme tänään läpi kaikki kylän kaupat supermarketteja myöten, eikä asun asua sitten missään!

Täytyy varmaan ottaa ompelukone esiin ja vääntää itse jotain jekkuhauskaa naamiota. Netistä luulisi löytyvän ohjeita, mutta materiaalien kanssa saattaa tulla pieni ongelma, ellen kierrätä vanhoja kuteita, kuten viime vuonna: paniikki iski edellisenä iltana, koska olin unohtanut koko Halloweenin, joten hätäpäissäni naksin poikki ihanan feikkiturkiskaulukseni (as fate would have it, ne ovat tietysti nyt muotia), jonka molemmista suipoista päistä tuli mustaan paperipantaan niiteillä kiinnitetyt korvat ja keskiosasta häntä, jonka napsaisin hakaneulalla harmaiden verkkareiden takapuoleen kiinni. Viikset, kulmakarvat ja nenä mustalla kajalilla ja se oli siinä. Poika oli ainakin mielissään :o)

Itse onnistuin jo pukeutumaan suohirviöksi, kun napitin mustan pitkän neuletakin liepeet ristikkäin ja väärin ja kuroin koko komeuden umpeen Kookain vyöllä, johon ostokseen en ole ollut erityisen tyytyväinen, vaikka ostohetkellä luulin sen olevan parasta mitä maa päällään kantaa. Kuvista tuli hiukan sumuisia, joten napitus ei varsinaisesti tuosta oikein näy, enkä oikein itsekään enää tiedä, mikä väkerrys tuossa oikein oli. Ideana oli tehdä jonkinlainen solmu napittamalla liepeet täysin vääriin napinläpiin ja tosiaan, noh, ristikkäin. Hot or not?

Hippipaita Zara
Farkut H&M
Huivi All Saints
Neuletakki Zara
Laukku Kookai
------------------------------------------------

Ps. Olen jo kauan pitänyt tätä Acnen Fatwa-hametta silmällä joulua ja uuttavuotta ajatellen, ja nyt kun taas tsekkasin Acnen nettiputiikin yhä varmenevin ostoaikein, ei siitä enää olekaan jäljellä kuin musta versio, ja niitäkin enää kolme kappaletta! Voihan mäntti kymmenen kertaa. Olisikohan blogistaniassa joku, jolla sattuisi olemaan tämä hame violetteina koossa 38 tai 40 ja haluaisi siitä luopua, tai joku, joka on nähnyt tämän hameen jossain muualla kuin Acnekaupassa?

Ps. 2: Valmisteilla pienimuotoiset ja hieman All Saintsiin liittyvät blogiarpajaiset... olkaahan kilttejä ;o)

En voinut sille mitään, ruutukuosi oli minua vahvempi!

2008-10-24T23:14:00.003+03:00

Aurelius. Vaatii alleen jonkin tyyppisen minimizer-korsettisysteemin ainakin tietyssä kuunkierron vaiheessa, kuten esimerkiksi nyt. Peppurypytykset on ihanat. Ja hei, nuo taskut, huomasitteko!

Oliskohan ne syksyn vaatehankinnat nyt jo vihdoin plakkarissa?

Paitsi että olen hukannut trilbyni. En tajua minne se on voinut joutua ja olen jo kääntänyt koko talon ylösalaisin sitä etsiessäni. Olisiko mies kiikuttanut sen ns. hienovaraisena vihjeenä suorinta tietä kirppikselle? Neuroosipaljastus: Jos ja kun hukkaan mitä tahansa ja läheiseni sanovat ettei heillä ole harmainta hajua siitä, minne se jokin on voinut joutua, ajattelen automaattisesti, että joku heistä on kiikuttanut sen Pelastusarmeijan kirppikselle koska se oli niin kamala, ettei se sopinut minulle ollenkaan ja olin itse niin tyhmä etten sitä tajunnut. Äitini on jäänyt tästä kiinni kaksi kertaa, oikeasti. Ensimmäinen tapaus oli mummoni minulle lahjana antama string-alushousupaketti (olin 12-vuotias). Toinen tapaus oli niinikään mummolta saamani Betty Boop -kirjoneulepaita (olin myös jotakuinkin 12-vuotias). Oli äitini oikeassa tai ei näiden tuotteiden vaivihkaisessa hävittämisessä, sanon minä että anteeksiantamatonta! Tästä traumasta en tokene ikinä.

Mutta siis, trilbyyn. On varmaan pakko hankkia uusi.

Kultainen nuoruus part two.

2008-10-24T14:30:00.000+03:00

Kiirettä pitää, mutta onneksi välillä ehdin vähän rentoillakin. Iiiihku paita All Saints (nyt oikeassa koossa [8]!), farkut H&M, rannekoru Massimo Dutti. Rypistyy tuo näemmä vähän tuo paita, vaikka muuten onkin ihan top. Taisi muuten selkäpuolen nirunarut olla hiukka tiukalla...

Sitten taas toisenlaista noloutta, eli toinen osa ysikytluvun aarrearkkuni parhaimmistoa:

Johnny Depp. Miksi miehet senkun komistuu vanhetessaan?
Hei, kattokaa mulla on Selenan nimmari! Ai kenen? No Selenan! Ja niin sitten tuo kortti, jossa lukee että disaster area. Brandonilla oli samanlainen 90210:ssa! Niin ja Benettonin mainoksetkin olivat vielä tuohon aikaan kaikessa provokatiivisuudessaankin viattomia ja pirteitä.

Tätä kaaviota muistan läpikäyneeni yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan - onneksi en sentään ole merkannut tähän vastauksiani ...

Siis kattokaa noita farkkuja! Aidot viisnollaykköset, olen siitä varma. Oliko nää tosiaan jossain vaiheessa muotia? Kokakolaa. Mulla oli hyllyn päällä ihan järkyttävä pyramidi tyhjiä kokistölkkejä, ja tietysti Robin Beckin iki-ihana First Time -maxisinkku kunniapaikalla huoneen seinällä.

Siis mitä? Olin ihan koukussa Smash Hits -lehteen. Jason Donovan ja Kylie. Bros. Aaah.

Yliampuva Amerikan ihannointi. Rap, Hip Hop ja sen sellainen. Ja tietysti Coca-Cola.

Hei, älkää väittäkö vastaan! Tiedän, että tekin olitte NKOTB-faneja!

Lisää jenkkisarjaa. Tiimari teki jossain vaiheessa Elvis- ja Marilyn-kirjepaperia, olihan sitä hamstrattava.

Hei, eikös tuo ylärivin hemmo ole Frendien Rachelin se yksi ihastus, Joshuakos se oli? Vai miksi tuo näyttää nyt yhtäkkiä niin tutulta. Katsokaa kuinka nuori Eric Stolz tässä oli. Ja leffahan oli Memphis Belle.

Thelma & Louise.

Murinaa, napinaa ja nostalgiaa

2008-10-20T19:52:00.001+03:00

Voihan plörinä, se All Saintsin palautustilaus tuli tänään, siis se missä vaihdoin Swaren-paidan kymppikoosta kasiin, ja se paita olikin ihan passeli. Mutta sitten se toinen ihanuus joka tarttui mukaan - no se on taas aivan liian pieni! Siis ihan todella pieni. Otin sen siis muka vahingosta viisastuneena myös koossa 8. Tissit ei ainakaan mahdu sinne sisään eikä lanteet, siis se ei mene edes lähellekään kiinni. Kyse on mekosta nimeltä Aurelius Shirt Dress, aivan ihana kuvassa ja livenäkin aivan mahdottoman söpö sivutaskuineen, rypytyksineen ja poimutettuine kauluksineen. Pääh, joudun palauttamaan senkin. Pitäisköhän suoraan vaan ottaa koko kaksitoista? Vaikka toi kasi on kyllä sopiva hartioista. Höh. Otan kympin ja jos se ei mahdu, niin tant pis, menköön siinä tapauksessa vaikka huutokauppaan. Nih.

Sitten muihin asioihin. Eilen iltapäivällä tuli sellainen olo, että on pakko käydä kellarissa nuuskimassa, mitä kierrätettävää sieltä löytyisi. Siis kierrätettävää takaisin omaan vaatekaappiin - minä kun olen sullonut joka muuton edessä sievän kasan vaatteita mustiin jätesäkkeihin, joihin en ole juurikaan sen koommin koskenut. Jätesäkit eivät innostaneet, mutta ylähyllyltä pilkotti tämä laatikko. Teinivuosien aarrelaatikkoni! Lukioajoiltani ei ole säästynyt juuri mitään jälkipolville, paitsi tämä laatikollinen paperitavaraa - julisteita, pääsylippuja, muistilappusia, muistivihkoja, lehtileikkeitä ynnä muuta skei... ööh, antiikkia. Check this out!

Stone Roses taisi olla kova sana siihen aikaan.IYS, tuo kaikkien kirjeystävällismielisten hub.Kuka muu tunnustaa rakastuneensa kaikkiin Memphis Belle -leffan miekkosiin?Ja tätä tuli käytettyä... suosikkini oli keskirivin oikeanpuolimmainen, mutta lookkini taisi oikeasti näyttää pikemminkin alarivin keskimmäiseltä.Who the...?Just Seventeen. Siinä on kaikki kiteytettynä.Tämännäköisiähän kaikki sen aikaiset idolit oli, eikö vain?You betcha....mutta neuvot ovat silti vieläkin ajankohtaisia!90210. Hei, muistin vieläkin ulkoa tuon numerosarjan! Telkkarissa sen nimike oli ensin. L.A. Beat, muistatteko? Olin koukussa.Mario Sorrenti, aah. Ja muistatteko ensimmäiset ekovillitykset, orgaaniset puuvillat ja luontaistuotannot? Taisi jäädä monella yrityksellä mainonnan asteelle. Vihreä mainos Esprit. Olin ilmeisesti teipannut sen kaapinoveeni, siinä on vielä teipit jäljellä.

Piakkoin lisää.

A Sunday well-spent brings a week of content

2008-10-19T14:04:00.006+03:00

Eipä sitten ole tullut pestyä kylppärin peiliä viime aikoina, anteeksi vaan kuvien likatahrat. Tätä tää on kun koittaa pyörittää huushollia yksin miehen huidellessa työasioissa pitkin maailmaa.

Mutta se siitä. Tänään iski jotkut ihmeen teinivibat ja oli pakko kaivaa käyttämättömäksi jääneet valkoiset tennarit kaapista ja yhdistää ne farkkuihin. Tennarit ovat jotkut supermarketsysteemit, kannassa lukee Koh-Lanta, eli luultavasti olen poiminut ne ennen jotain etelänmatkaa marketin kesälaarista ja sitten autuaasti unohtanut koko kengät. Maailman monikäyttöisin neuletakki pingoittui tällä kertaa ympärilleni näin, eli toinen lieve neulalla kiinni vastapäiseen olkaan ja toinen farkkujen kauluksen alle. Kätevää! Sopii kuin nakutettu värirajoitteeseen sunnuntaihini. Aamulla kyllä teki mieli pukeutua beessiin ja ruskeaan, mutta minne ihmeeseen ne värit ovat kaapistani hävinneet?

Farkut Zara
Neuletakki Zara
Hattuneula All Saints
Tennarit määrittelemätön

Iltamenot

2008-10-18T22:20:00.002+03:00

Lauantai-ilta yksin kotona. Ei! Kaksin. Poika nukkuu, mies edelleen matkoilla - mitä tekee May?

8-päkki kilisevän kylmää Crodinoa ja jäät käsimatkan päähän, telkkariin ties monennettako kertaa Grey's Anatomy season 1, disc 1. Tästä lähtee.

Mitä itse teet juuri nyt?

Knight in shining armor

2008-10-18T17:58:00.010+03:00

Vaikka olenkin äärimmäisen kaulakorurajoitteinen ja vaikka All Saintsin kaulakoru painaa kuin haarniska, pääsi se kuitenkin tänään päälleni Isabel Marant -mekon ja mustan jakun höysteeksi (klikkailkaa kuvaa isommaksi). Taidan olla rakastunut sekä tähän kaulakoruun että varsinkin sen pikkusisareen eli rannekoruun, joka taisi jo vilahtaa kuvassa pari postausta sitten. Olen varma, että jos olisin elänyt keskiajalla, olisin pitänyt metallirinkuloista kudottuja alusasuja erinomaisen coolina.

Stailausvinkki: liian pitkä ja löysä pellavamekko kurotaan kätevästi uumaa mukailevaksi yksinkertaisesti niin, että selkäpuolelta kieritetään ylijäämä kokoon kuten hiukset ponnarisykeröä tehdessä, ja näin syntynyt häntä piilotetaan farkkujen sisään. Systeemi vaatii päälleen kylläkin jakun tai neuletakin , joka laskeutuu reilusti vyötärön alapuolelle - omani oli siinä rajoilla, jonka johdosta tsekkailin selkäpuoltani neuroottisesti koko päivän.

Tavoistani poiketen asukuvaan pääsi tänään myös laukku, joiden kuvaamista olen laiminlyönyt luultavasti siksi, että ulos lähtiessäni nappaan laukkuni viimeisenä mukaan ulko-oven takana sijaitsevasta naulakosta (okei, jos totta puhutaan niin patterin termostaatista), ja siinä vaiheessahan on turha enää mitään kuvia räpsiä. Koska asukuvasta ei loppujen lopuksi erota laukkua miltei lainkaan, tarjoan teille muutamia laukkusnapshotteja. Tässä Kookain nahkaveskassa on muuten kaikki, KAIKKI, tarvittava: siihen mahtuu vähintään viidet vaihtovaatteet, meikkipussi, kaksi litraa maitoa ja ainakin kolme kirjaa, ja krokopinta antaa laukulle juuri riittävästi luonnetta yksinkertaisen mutta nokkelan mallin seuraksi - voinette kuvitella, että laukku on eräs suosikkitavaroistani.

L'Occitane Almond Apple

2008-10-18T12:20:00.004+03:00

Kun Lushin Afterlife loppuu yllättäen eikä asiaa lähimmän Lush-putiikin lähelle ole, on pakko kokeilla muita ihonhoitomerkkejä. En yleisesti ottaen pidä ihonhoitotuotteista, jotka tuoksuvat lääkkeiltä tai muuten kemialliselta, ja mitä raffinoimattomampia raaka-aineita niihin on käytetty, sitä parempi. Tällä kertaa valitsin L'Occitanen, joka rajoittaa silikonien, kemiallisten aurinkosuojien ja lisäaineiden käyttöä tuotteissaan.

Manteli-omenakasvovoide tuntuu iholla kevyeltä ja hyvin imeytyvältä sekä tietenkin tuoksuu hyvältä ja karkkiselta, vaikka jääkin Lush-tuotteiden vierellä kakkoseksi. Mielikuvamainonnassa L'Occitane kuitenkin onnistuu, vai mitä sanotte näistä tuotenimistä: almond apple toning cider, almond apple cleansing oil, almond apple velvet concentrate tai almond apple firming and smoothing milk concentrate?

Industrial strength

2008-10-16T11:28:00.000+03:00

Kengät IKKS | Nahka
Farkut Zara | Puuvilla
Paitamekko Isabel Marant | Pellava
Rannekorut Massimo Dutti, All Saints | Metalli

Dilemman nimi on sininen paita

2008-10-15T20:06:00.003+03:00

Löytyy minulta värikkäitäkin vaatteita! Olen kylläkin ihan jumissa tämän sinisen paitapuseron kanssa - se on jäänyt todella vähälle käytölle. Tänään ylitin itseni ja puin sen päälleni mustien housujen ja rokkivyön kanssa, mutta olo oli kummallinen.

On hassua, kuinka jotkut vaatteet on muka aivan pakko saada, ja käytössä ne sitten eivät kumminkaan toimi toivotulla tavalla. Sex and the City - leffa opetti, että merkkilaukkuja voi vuokrata, mutta miksi vaateliikkeet, varsinkin ne kalliimmat, eivät tee samoin? Vai tekevätkö? Olisi mukava pystyä kokeilemaan vaatteita ainakin päivän ajan - ja tarkoitan oikeaa käyttöä enkä mitään sovituskopissa hengailua! Toisaalta eipä olisi kiva ostaa täydellä hinnalla jonkun toisen sisäänajamia kenkiä, esimerkiksi. Kirpparit ja second hand ovat tietysti erikseen, mutta onpa hintakin hieman erilainen.

Täytyy nyt kuitenkin koittaa keksiä lisää käyttöä tälle paidalle - kuulostaako kaksi kertaa kuussa sopivalta tiheydeltä?

Tulin, näin, voitin.

2008-10-14T23:34:00.003+03:00

Paita menee ison kokonsa vuoksi vaihtoon, mutta muuten olen ihastuksesta sanaton.

May <3 All Saints.

The Lake Scene

2008-10-12T19:15:00.001+03:00

Piti jo aiemmin ryöpsäyttää julkisuuteen tämä pakkomielteeni, mutta näiden kuvien tekeminen oli niin työlästä, että siihen hurahti muutamakin ilta. Luulisin, että olen kuivilla mitä copyrightiin tulee, koska napsin valokuvat suoraan oman tv-vastaanottimeni ruudulta maanisen eteen- ja takaisinkelauksen säestämänä. Kyseessähän on tietysti Jane Austenin Pride and Prejudice (Ylpeys ja ennakkoluulo), josta erinomainen ja kunnioitettava BBC on tehnyt vuonna 1995 kuusiosaisen minisarjan.

Huomiomme kiinnittyy tietenkin Colin Firthin unohtumattomaan roolisuoritukseen Mr. Darcyna, sekä koko sarjan puhutuimpaan kohtaukseen: the lake scene (joka kuitenkin on tuottajan tahi ohjaajan omaa unelmointia, koska Austenin alkuperäisteoksessa liikutaan huomattavasti säädyllisemmissä aiheissa). Sähköä ilmassa, indeed!

Ottakaapa mukava asento tuolissanne ja klikatkaa:
>>> The lake scene (Colin Firth strips off) / YouTube (BBC)

...tai vaihtoehtoisesti, mikäli ette halua klikkailla, skrollatkaa alaspäin:

"En saa häntä mielestäni. Ja silti, minun täytyy! Täytyy täytyy täytyy!""Istahdanpa tähän hetkeksi. Kuka keksi nämä solmukkeet? Eihän näitä saa riisuttua sitten millään! Samperin regency.""Oh Elizabeth, Elizabeth, Elizabeth!""Joo, kyl minä hyppään. Nyt!" *Ploshhh*Sillä välin toisaalla: Miss Bennet lähestyy rantaa.Mr. Darcy niityllä märissä vaatteissa: "Kesän lapsi mä oon, dum de dum dum dum de dum""Ei voi olla... onko tuo - on se! Mr. Darcy!""Voi kuinka haluaisin katsoa taakseni! Kunpa en olisi näin hyvin kasvatettu!"

Noniin. Pikainen paluu maan pinnalle: miten tämä aihe liittyy tyyliin? Ei, en ole hankkimassa Miss Bennetin kaunista hattua enkä empiremekkoa - mutta tsekatkaa Mr. Darcyn saappaat, valkoinen hiutunut ja läpinäkyvä peasant-paita sekä ratsastushousut! Täydellistä boho chic coolia sanon minä. Tarkkasilmäiset huomannevat myös valkoisen paidan kyynärvarren rypytykset, elleivät C. Firthin vallattomana poukkoilevat hiussuortuvat hotkaise huomiota täysin muihin sfääreihin.

Olen tietysti aivan jälkijunassa, kun nyt vasta tajusin tämän syksyn pukeutumistrendien ja regency-tyylin yhteneväisyydet: pingviinitakkien malliset neuleet, tiukat housut, saappaat, ruusukkeet... ainoa ero näyttää olevan se, että 1800-luvun alkupuolella näin pukeutuivat miehet, 2000-luvulla naiset. Olisipa hauskaa jos miehetkin - The artist formerly known as Princeä lukuunottamatta - vielä joskus puettaisiin tällaisiin hörhelöihin. Ainoa kysymys, joka vielä leijuu ilmassa: mitä ihmeen alusvaatteita miehet tuohon aikaan oikein käyttivät? En tietystikään ole päässyt paikan päälle katsomaan, mutta filmiversion perusteella näyttääpi melkomoisen vapaalta "oikea puntti, vasen puntti"-heilunnalta...

Lisää Pride and Prejudice -klippejä: Pride and Prejudice YouTube playlist (BBC)
Postauksen valokuvat itse otettu oman tv-vastaanottimen ruudulta.

Linnunpesä

2008-10-12T10:54:00.004+03:00

Valitin juuri All my joyssa, että en koskaan pidä hiuksiani kiinni kammattuna, vaan tilaisuudesta riippumatta auki, aina samalla lailla föönattuna, varsinkin töissä ja ylipäätään kun pitää olla edustava. Ainoa poikkeus ovat viikonloput, jolloin huitaisen tukan nipsulla tai lenkillä kiinni sen kummempaa ajattelematta - sekä omani ja veljeni häät, joihin sentään kävin hakemassa premeditoidun juhlakampauksen. Olisikohan jo aika opetella muitakin kampauksia?

Sunnuntaiaamun hiljaisina tunteina oli aikaa kokeilla ja mallailla peilin edessä. Aseina ei paljon muuta kuin läjä hengettömiä (en ole muuten koskaan tajunnut, miksi näitä hiuspinnejä sanotaan hengettömiksi) ja omat pikku kätöseni. Koska hiukseni ovat piikkisuorat ja kankeat, on turha toivo koittaa saada latvoja piiloon. Ne pongahtavat esiin kuin kanervanvarret metsässä - parempi antaa niiden sojottaa minne sojottavat. Ylläoleva väkerrys alkaa jo muistuttaa sisäistä visiotani, mutta millä ihmeellä pinnit saa pysymään tukassa ja väkerryksen paikoillaan? Hiukseni ovat paksut mutteivät mitenkään tuuheat, joten yli viisi pinniä per linnunpesä tuntuu jo liioittelulta. Tämän sanottuani täytyy kyllä lisätä, että hääkampauksessani oli noin miljoona pinniä, joita olikin sitten mukava perata hiuksista hääyön päätteeksi... eivätkä ne juurikaan sieltä kampauksen lomasta pilkottaneet.

Olisikohan jossain selkeitä kampausohjeita tavalliselle pulliaiselle, vai periytyvätkö nämä taidot äidiltä tyttärelle - vai pitääkö säällisen nutturan tekemistä varten kenties käydä kokonainen kampaajakoulu?

Lauantailekottelua

2008-10-11T16:34:00.005+03:00

Tällaista eleganssia tänään. Mulle tuli yhtäkkiä kauhea ruskean ja annepohtamomaisen himo, mutta eihän mulla ole muita kuin mustia ja harmaita vaatteita. Niin no farkkuja kyllä olisi ollut, mutta eipä tullut mieleen pukeutuessani. Onneksi olen sentään päässyt yli fiksaatiostani, jonka mukaan mustaa ja ruskeaa ei voi yhdistää: tänään siis päällä paljon sekä mustaa että ruskeaa.

Meidän piti mennä omenatalkoisiin (siis erääseen kylään kotitekoista omenamehua ostamaan), mutta oli niin sumuinen ilma, että lähdettiinkin vaan hurvittelemaan eli jätskille, pizzalle ja ostoksille. Poika sai Catiminin uuden pirteän talvitakin: keltaisen. Siinä on irrotettava karvavuori, joka on ihan mahdottoman hyvä ajatus, koska näin takkia voi käyttää talviversion lisäksi sekä syys- että kevättakkina. Erottuupahan hyvin talvella pihan muista lapsista... Niin ja karvavuorta voi myös käyttää erillisenä takkina, siinä kun on ihan omat vetoketjut ja printit. Kunpa tällaisia lastenvaatteita tehtäisiin enemmänkin!

Törkeän korkealla korolla varustetut saappaat Zara
Mustat farkut H&M
Neuletakki Zara
Vyö Sisley
T-paita Zara vuodelta yks-ja-kaks
Hevonen kirpparilta
Keltainen takki: kuva http://www.catimini.com

Who cares about Colin Firth? Look what I found!

2008-10-10T17:18:00.005+03:00

Ennenaikaan ajattelin usein, että onpa höpsöä esitellä blogissa vaatetilauksia, jotka eivät ole edes vielä saapuneet perille. Pröystäilevää ja turhaa! Tähän mennessä lienee tullut selväksi, että mieleni on muuttunut. Rakastan kauniita esineitä, joissa silmä lepää, olivat ne sitten sisustuselementtejä, elintarvikepakkauksia, vaatteita tai laukkuja. Jos joskus olen niin onnekas, että minusta tulee tällaisten objektien omistaja, miksipä en kiljuisi ilosta oikein julkisesti. Jaettu ilohan on kaksinkertainen ilo!

All Saints oli jälleen kerran vastustamaton, ja ostoskoriin tarttuivat Swaren shirt dress, Shield pin, Ivy necklace & bracelet, Teja make-up bag ja Ravel cuff.

Nyt sitten vaan odotellaan paketin saapumista, jotta voin esitellä samat asiat toiseenkin kertaan. Ja sitten vielä kerran päälläni. Ja vielä kerran jollain toisella tavalla stailattuna. Ja niin edelleen... :o)

Menossa

2008-10-10T11:51:00.001+03:00

Viikko on ollut superkiireinen ja sepä tietysti näkyy blogin päivitystahdissa. Viikon vakiovarusteisiin ovat kuuluneet rivi pesulassa prässättyjä mustia pitkiksiä, valkoisia Zaran alustoppeja, erilaisia mustia kenkiä, yskänlääkettä, kuumelääkettä, autontäydeltä myslipatukoita, bifi-makkaroita ja trip-mehua sekä kannettava dvd-soitin. Huh!
Ensi kerralla jotain kenties kiinnostavampaa: mitä yhteistä on Colin Firthillä ja boho-rock -trendillä?

Tein sen

2008-10-07T22:22:00.001+03:00

Rannekorut vasemmalta oikealle: Pilgrim, H&M, Massimo Dutti.
Muut vaatteet: musta paitapusero(mekko), mustat stretchfarkut, IKKS-bootsit, musta nahkatakki.

Very dominatrix.

Korujen yliannostus

2008-10-06T19:53:00.000+03:00

Kuulemani mukaan blingblingin yliannostus on tänä syksynä kuuminta kuumaa. En itse ole tälle trendille oikein vielä syttynyt, vaikka esimerkiksi Auroran toteuttama givenchymäinen kultaus ja Freyan esittelemä Hermès-huuma saattaisivat ehkä houkutella minuakin. Mutta sitten löysin nämä kuvat lokakuun britti-Voguesta. Olit sitten juppi, hippi tai punkkari, koruja on nyt näemmä oikeasti kaikkialla, ja paljon!

Koska olen kaulakorurajoitteinen ja jo työpaikan kaulaan ripustettava pakkobadge tuntuu kuristavalta, osuu oma mieltymykseni enemmän rannekorujen puolelle. Vasemmasta alakulmasta löytyvät Kate Mossin mallaamat tuplarannekkeet houkuttelevat, samoin kuin romanttisemmat helmi- ja jalokiviviritelmät.

Toisaalta tuntuisi hassulta asustaa tavallinen byroolook tonnilla helyjä - toimiiko korujen ylikäyttötrendi vain bileasuissa?

Kuvat: Vogue October 2008

These boots are made for...

2008-10-05T12:47:00.000+03:00

Futuristityyli ja saapasvartta pitkin nouseva köynnöskaistale eivät tällä kertaa iskeneet, joten perjantaiset laracroftbootsit menivät vaihtoon - kiitos vielä kaikille saapaskommentteja jättäneille! Pakkasin eilen illalla kiireen vilkkaa saappaat kassiin sekä juniorin auton takapenkille ja kiidin kenkäkauppaan vaihdokkaita etsimään. Tilalle löytyivät jo ennenkin sovittamani saapikkaat, joissa on suoralinjainen varsi ja muutama keventävä yksityiskohta. Kenkäosan muoto on hitusen cowboy-tyyliin viittaava, mutta ei liikaa vaan juuri sopivasti. Bonuksena koko varren pituinen joustinraita, jonka ansiosta saappaat mahtuvat minulle ylipäätään. Now we're talking!

Sunnuntai on hyvä syy ottaa esille viime aikoina vähälle käytölle jääneet siistit neuletakit, tai siis takki. Näitä Zaran mustia v-aukkoisia versioita minulla oli muuten yhteen aikaan kaappi väärällään - nykyään niistä tulee jotenkin pyhäkoulu mieleen! Olen silti edelleen sitä mieltä, että mustia neuletakkeja ei koskaan voi olla liikaa. Sferamekko on muuten pääsemässä suosikkivaatteiden listalle, sen vyönarut kun voi oikeasti solmia näyttämään niiiin monenlaiselta. Tykkään ihan täysillä ylläkuvatusta ristikkäinsolminnasta! Hmm, uudet saappaathan saattaisivat sopia hauskasti tähän asuun.Ja sitten namittelua - on kertakaikkiaan pakko, katsokaa nyt kuinka herkullisen näköisiä nuo ovat! Kyseessä on eilinen lankeemukseni eli Neuhausin suklaakonvehtiboxi, johon valikoimme lapsukaisen kanssa kieli pitkällä kaikki pralinet tiskistä yksitellen. Loppujen lopuksi valinnan vaikeus osoittautui ylitsepääsemättömäksi, joten pyysin suklaatätiä latomaan laatikon täyteen mansikkakreemitäytteisiä ihanuuksia (pinkit) sekä orangetteja (etanan näköiset), jotka muuten ovat suosikkejani muutenkin. Olen muuten kiihkeästi valmiita konvehtilajitelmia vastaan - mitä järkeä on ostaa suklaarasia, josta tulee syödyksi vain puolet? Onhan se nyt paljon järkevämpää valita jokainen suklaapala tarkan harkinnan jälkeen oman maun mukkaan. Se suunnitelmallisuus... vaikka oon minä silloin tällöin spontaanikin, ihan oikeasti! :o)

Hippie folk rock boho cool

2008-10-04T15:46:00.001+03:00

Arvatkaa mitä? Keksin juuri, että musta nahka, rokkiniitit ja hippilook ovat siis niiiin kuuma yhdistelmä. Tätä folk boho -lookkia on tietysti hehkutettu kaikista tuuteista jo viime keväästä lähtien, mutta multapa on mennyt ohi, että sitä voi ihan oikeastikin soveltaa ja käyttää. Katsokaa vaikka Guccin fall-winter 2008 mallistoa - eikös näytä hyvältä?

Oma sovellukseni sisältää hippitopin Zarasta, nahkarannekkeen ja kaulahuivin All Saintsilta sekä määrittelemättömät, paksut sukkahousut, joiden päälle vetäisin kyllä ulos lähtiessä tummansiniset farkut.

Nyt vaatekaappia penkomaan ja kehittelemään lisää tätä sorttia - ainakin hippikoruja minulla on laatikot pullollaan!

Editointia: tajusin sitten vielä senkin, että boho folk -systeemi EI toimi niin, että rokkivaatteisiin yhdistetään hippiasusteita ja -koruja, vaan niin että hippivaatteisiin yhdistetään rokkiasusteita ja -koruja. Ainakaan itse en onnistunut kuin jälkimmäisessä. Voi olla että olen taas elänyt ihan omissa maailmoissani kun kuvittelen pystyväni luomaan uusia innovatiivisia asukokonaisuuksia tuosta vaan :o)

Saapasapua tarvitaan!

2008-10-04T10:56:00.003+03:00

Auttakaa! Tajusin eilen, että minulla ei vieläkään ole kunnollisia pitkävartisia saappaita, joten marssin suorinta tietä kenkäkauppaan ja lunastin itselleni kuvassa näkyvät mustat yksilöt. Ne olivatkin lähes ainoat, jotka mahtuivat jättipohkeitteni ylle. Sääristäni ei sen enempää - nyt olen nimittäin vakuuttunut, että joko pohkeeni ovat hieman siroutuneet tai sitten kauppojen valikoimia on laajennettu. Pääasia on se, että vihdoinkin meikäläinenkin löytää itselleeni sopivia saappaita, eikä ainoastaan niitä iänikuisia nilkkureita!

Kotiin päästyäni iski kuitenkin epäilys, ovatko popot sittenkin aika kamalat. Niinhän hetken mielijohteesta hankitun tavaran kanssa usein käy. Mea culpa. Varren ympäri kiertävä nyöri on tietenkin ommeltu kiinni saappaaseen, joten sitä ei saa irrotettua, ja varsikin tuntuu aika lyhyeltä... Tuntuu siltä, että malli saa sääreni näyttämään entistäkin luolanaismaisemmalta. Materiaali on merkkien mukaan nahkaa ja pohja rehtiä kumimaista muovia. Oikeastaan halusin ostaa pikkuisen klassisemmat, mahdollisesti ratsastussaappaiden kaltaiset, saappaat. Näistä tulee kenties enemmän mieleen Lara Croft?

Mitä raati sanoo: palautanko vai pidänkö?

Olen ihan normaali

2008-10-03T16:28:00.005+03:00

Tilda haastoi minut kertomaan omituisuuksistani (kivaa kivaa, mua ei ole pitkään aikaan haastettu mihinkään!). Yritin oikein miettimällä miettiä, mitä outoa minussa on, kunnes tulin siihen tulokseen, että oikeastaan olen kaiken kaikkiaan aika normaali ihminen, mitä nyt välillä vähän hassu :o) Alla luetellut asiat kuulunevat siis pikemminkin ryhmään "asioita, joita et toivonut tietäväsi minusta", eikä lista edes ole kovin pitkä:

Hug and roll. En pysty nukkumaan kylki kyljessä. Vaadin tilaa nukkua ja hengittää. Mikäli on kylmä, päällä pitää olla lämmin peitto, mutta kasvot eivät missään nimessä saa peittyä. Niille tulee osua viileä ja hapekas ilmavirtaus optimaalisen unen saavuttamiseksi. Arvaatte varmaan, että kohtalon oikusta mieheni, tuo lurjus, on pahimman lajin kainalokiehnääjä, joka haluaa kääriä karvaiset ja painavat käsivartensa ympärilleni nukkuessaan, ja pahimmassa tapauksessa haudata pääni kainaloonsa ja hengittää kasvoilleni. Luulen, että ominaisuus on jonkinlainen perinnöllinen refleksi, johon ainoa tepsivä lääke on vanha kunnon hug and roll. Huuuuug....and roll!
Väriyhdistelmärajoitteisuus. Tästä olen tainnut jo ennenkin vaahdota: en miltei koskaan pue päälleni useampaa kuin kahta väriä kerrallaan, paitsi jos yksi väreistä on harmaa muiden "värien" ollessa musta ja valkoinen, tai jos yksi vaatekappale on sinistä denimiä. Niin, musta ja valkoinen tosiaan lasketaan myös väreiksi.
UML. Rakastan prosessikuvauksia, proseduureja, kaavioita ja suunnittelua. "Just do it" on minulle kirosanarypäs, johon vastataan "...and then just redo it", sarkastinen paino sanalla just. Hei, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
Riisipuuron päälle pitää ripotella suolaa. Ei kanelia eikä sokeria. Mikä on tämä kummallinen jälkiruoka jota riisivanukkaaksikin kutsutaan ja jonka lähisukulaisiin kuuluvat muun muassa makean hillonsilmän sisältävä RisiFrutti ja sekä saksalaistyyppinen sokerinen Milchreis? Riisipuuro kuuluu suolaisiin ruokiin!!!
Pilaan usein koko asukokonaisuuden siihen sopimattomilla kengillä. En vaan osaa! Hyväkseni laskettakoon se, että nykyään sentään katson, että housujen lahkeet ja kengän koron korkeus sopivat keskenään. Tosin munaan tässäkin aika usein aamuina, jolloin tavoitteena on hiipiä ulos asunnosta ja työmatkalle mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin muuta perhettä herättämättä - hämärässä nimittäin nappaan hyvinkin helposti ne vääränpituiset housut kymmenien muiden samankaltaisten mustien housujen joukosta, ja huomaan virheeni vasta hyvän matkaa kotitalosta loitonnuttuani. Kenkiin kuulumaton anekdootti: tulipa mieleen sekin päivä, jolloin puin päälleni tummansiniset housut, joissa oli beigejä tiheitä liituraitoja sekä tummanharmaan jakun, jossa oli harvakseltaan "taiteellisia", epätäydellisiä liituraitoja... ja tietysti sinä päivänä oli kalenteri täynnä kokouksia ja esitelmiä. Huoh.

ps. Buttermilk Bisquitsin inspaamana liityin Bloglovin.comiin. Minut löytääpi tästä

Hämärää harmaata

2008-10-02T08:54:00.004+03:00

Tämänmallisissa vaatteissa on se riski, että ne saavat kenet tahansa näyttämään siltä, kuin olisi raskaana. En ilmeisesti ole sittenkään oppinut virheistäni, joten ylläoleva mekko sujahti ostoskoriini Brysselin Sferassa. Asia, jonka takia mekko oli pakko saada: mekon etuosassa ja takaosassa on nauhat, joilla sen saa vyötettyä ympärilleen monella eri tavalla - kuvassa kaksi (klikkaa isommaksi).

Voipi olla, että tämä mekkonen pääsee käyttöön vielä ensi kesänäkin! Materiaali on ohut puuvillatrikoo.

Voisin muuten vaikka vannoa, että vaaleanharmaa näyttää sata kertaa paremmalta rusketuksen kanssa. Itseruskettavat esiin?

SE kenkä

2008-10-01T08:59:00.003+03:00

Nytpä ei Mayn enää tarvitse läpsytellä syyssateissa missään ballerinoissa, sillä IKKSiltä on nyt bongattu juuri ne kengät, joista olen jo pitkään unelmoinut. Hinta oli korkea, mutta pakkohan ne oli ottaa väsyttävän ja rasittavan työpäivän päätteeksi mukaan.

Mustaa nahkaa, solkia, juuri sopivasti platformia, kunnon korko kunnollisella kumisella korkolapulla, nahkapohja (ääk!), pyöreähkö mutta kuitenkin sopivan suippeneva kärki sekä hiukkanen herrainkenkämäistä koristeommelta. Mitä muuta voi tyttö pyytää?

Nyt muuten on sitten todenteolla iltaisin ja aamuisin niin pimeä, että kännykkäkameralla - ja kyllä tuolla toisellakin kameralla jos ei tykkää salamasta - on ihan turha edes yrittää ottaa kuvia muualla kuin kylppärissä. Siitä syystä siis kenkäläinen poseeraa uljaasti yksinään lavuaarin laidalla. On minulla niitä oikeasti toinenkin :o)

Kate Moss photographed by Mario Testino

2008-09-30T17:16:00.006+03:00

Henkeäsalpaavan kaunista ja uppoavaa.

Kuvat teoksesta British Vogue, October 2008

"The hair is the richest ornament of women"

2008-09-30T15:54:00.002+03:00

Blogilandiassa on viime viikkoina kiertänyt meemi, jossa bloggaajat ideoivat ja esittelevät blogissaan uusia muotitrendejä - tsekatkaapa esimerkiksi Sallan väärin päin käännetyt farkut sekä MouMoun säären ympäri kiedottu vyö: hot! Minulla sen sijaan on niin surkea mielikuvitus, että koen parhaaksi osallistua meemiin röyhkeästi muiden ideoita esittelemällä.

Valitsemani trendi sopii hyvin ajoittaisesta pitkähiuskaipuusta kärsiville lyhyttukkaisille, ja mahdollisesti myös aikuistuneille My Little Pony -faneille. Katsokaa ja ihmetelkää: Bijules NYC tache 40" necklace on ball chain. Dyed real human hair. Each purchase includes its own comb and box.

Tätä ihanuutta on saatavilla kaupasta Pixie Market, mutta toimi nopeasti: putiikki on tunnettu salamannopeudella vähiin käyvistä hittituotteistaan! Hinta? Vaivaiset 220 USD.

Kuva Pixie Market/Bijules NYC
Ks. myös Bijules NYC
Otsikon sitaatti: Martin Luther

Bryssel ja sen... aamiaiset

2008-09-29T09:05:00.004+03:00

Nyt ollaan kotiuduttu ihanasta Brysselistä, jossa aurinkoinen sää helli meitä oikein toden teolla. Lämmintä oli parisenkymmentä astetta - oikein sopiva terassikeli siis! Mainostamani mobiilibloggaus kuitenkin lopahti alkuunsa, kun gsm-yhteys lakkasi jostain mystisestä syystä toimimasta kesken kaiken, joten saatte tyytyä ylläolevaan kuvapläjäykseen.

Viikonloppumatkan päätarkoitushan oli pyrkiä nauttimaan aamiaispöydän antimista niin pitkään ja hartaasti kuin mahdollista, molemminpuolisen hiljaisuuden vallitessa, aamun sanomalehtiä lukien. What can I say - olemme aamiaisfriikkejä! Lauantaiaamun ensi aterian nautimme Le Beau Soleil-nimisessä paikassa, joka sijaitsee Sablonin aukiolta alaspäin lähtevällä rue de Rollebeekillä ja joka ei ole ainoastaan bistro vaan myös viulutyöpaja (klikkautukaa nettisivuille niin näette!). Grillattua patonkia, croissantteja, hilloa, voita, paistettuja munia, rapeaa pekonia, kahvia, tuoremehua ja sanomalehti. Onneen ei muuta tarvita!

Sunnuntaiksi olimme suunnitelleet vastaavaa ilottelua Parc d'Egmontin Orangerie-brunssipaikassa (Parc d'Egmont on se, joka myös Peter Pan -puistona tunnetaan), mutta jostain täysin käsittämättömästä syystä unohdimme ja käppäilimme sen sijaan Avenue Louiselle asti. Muistiimme oli piirtynyt Rue Jean Stas aamiaispaikkojen luvattuna maana, sinne siis. La cremerie de la vachea ei löytynyt [eikö sitä enää ole olemassa vai missasimmeko sen muuten vain?] , mutta jotain muuta kyllä: Mundo Pain, jossa patonki oli pehmeää kuin vauvan pylly, juusto maukasta kuin italialainen pecorino (jota se muuten taisi oikeastikin olla) ja paistetut munat juuri niin kypsiä kuin pitikin.

Intensiivisestä ostoskatuja pitkin kävelystä huolimatta en reissun aikana saanut loppujen lopuksi juurikaan tehtyä vaatehankintoja, koska hoidossa ollut lapsukainen oli mielessä koko ajan ja oli ihan pakko ostaa hänelle tuliaisia jokaisesta vastaantulleesta lelukaupasta. Rue Neuville lähteminen oli virhe - se on edelleen yhtä kaoottinen kuin ennenkin, HenkkaMaukkoja on kolmenkymmenen metrin välein niinkuin ennenkin, ja tuntui siltä, että viimeisetkin laatukaupat ovat sieltä hävinneet muovikenkäkauppojen ja preteen-kuteiden tieltä. Vaikka löysin minä sieltä kuitenkin Sferan... ja sain kassiini pari perusostosta, joista ehkä lisää jatkosarjamme seuraavassa osassa!

Kuvat ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle:
Näkymä hotellista; Sablonin antiikki&brocante-markkinat; Erään bistron terassilla; Talo; Katukiviä; Aamiainen Le Beau Soleilissa; Suklaakonvehtien tekoa Côte d'Or-putiikissa Sablonilla.

Hotelli

2008-09-27T18:20:00.001+03:00

Vihreää ja valkoista Jolly Hotel Grand Sablonissa.

Break

2008-09-27T12:37:00.001+03:00

Pikapaussi shoppailun lomassa.

All Saints!

2008-09-25T18:32:00.004+03:00

Jihuu jihaa, All Saintsin tilaus saapui pienten osoitekömmähdysten (joihin olin itse syypää) jälkeen tänään vihdoin perille! Lähtöhässäkässä en ehdi vaatteita päälleni mallailemaan, mutta tähän mennessä kaikki näyttää priimalta, ihanalta ja onnistununeelta! Ha haa.

Tuotteiden pakkauksesta lennähtää All Saintsille täysi kymppi. Nahkaranneke löytyi somasta pussukasta, joka taas löytyi somasta laatikosta. Snood-huivi ja neule oli pakattu sievään silkkipaperikääröön, ja tuotteet itse vielä silkkipaperivuoriin. Entäs itse tuotteet sitten? Snood on aivan jumalaisen pehmeää sataprosenttista puuvillaa, ja boyfriend sweater on makeampi kuin osasin kuvitellakaan: se on ohuenohutta puuvilla-kasmir-villasekoitetta, jossa saumat ovat ulkona ja neuleen nurja puoli näkyy päällepäin. Grungea parhaimmillaan sanon minä. Tosin arvatkaapa vaan, lukeeko niskalapussa dry clean only... mutta kyllähän sen kestää kun kuivapesulakin on tuossa ihan vieressä. Nahkarannekkeen joudun kiristämään pienimmilleen, joten saattaa olla, että käyn sitä hieman lyhentämässä jottei "vyön häntä" lepsuta liikaa ilmassa. Muuten se on kyllä siis niiiiin kuul. Suosittelen!

Ja nyt: neule matkalaukkuun, snood kaulaan, ranneke ranteeseen ja menoksi! Tää on muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun ollaan molemmat samalla lomalla ilman lapsukaista - arvatkaa olenko täpinöissäni? Meinaan suorastaan pakahtua innostuksesta, ja minä sentään olen normaalisti aika lunki persoona! :o)
Hyvää viikonloppua!
May

Punker

2008-09-23T17:30:00.000+03:00

Minähän teitä jo varoitin: tätä sarjaa on tylsyyden uhallakin luvassa vielä paljon.

Etätyöpäivä antoi mahdollisuuden ottaa rennosti, joten napsautin isabelmarantmekkoon punkkaribadgen kiinni ja pogoilin kotona CMX:n alkutaipaleen (välillä todella hardcore-) tuotantoa kuunnellen. Kaikkea sitä on tullut villissä nuoruudessaan diggailtua! :o)

Asiasta toiseen. Ollaan vasta keskiviikossa, mutta minun mielessäni kajastelee jo tuleva viikonloppu. On nimittäin tämän pariskunnan viisivuotishääpäivä, jota lähdemme viettämään ilman junioria sinne, mistä kaikki alkoi.... eli Brysseliin! Jo perjantai-iltana kävelemme käsi kädessä pitkin Sablonia mukulakivikatujen liukumiinoja väistellen, mahdollisesti iltapalaksi napatun jättiranskalaisannoksen kanssa kohti tummenevaa yötä. Lauantaina syödään tietenkin Pain quotidienin aamiaista piiiitkään ja hartaasti melko varmasti päivän muhkeinta sanomalehteä selaillen ilman kenenkään jatkuvaa hihastanykimistä. Ja sitten shoppailemaan...

En tiedä, ehdinkö postailla ennen matkaa tai matkan aikana (sillä täytyyhän minun miettiä tarkkaan mukaan pakattavat asukokonaisuudet, jotka tulee tietysti pestä, silittää ja pakata vielä ennen perjantaiaamua), joten raporttia lienee luvassa viimeistään kotiuduttuamme, siis maanantaina. Toinen mahdollisuus on se, että innostun jälleen mobiilibloggailusta ja lähettelen kummallisia tuokiokuvia sieltä täältä jatkuvana ajatustenvirtana. Toison d'Or, Rue Dansaert, Avenue Louise - täältä tullaan!

A bientôt!

I don't like Mondays

2008-09-22T08:45:00.003+03:00

...mutta vaikka en pidäkään maanantaista, en sentään turvaudu äärimmäisiin keinoihin (Snopes.com), vaan vetäisen viittani kätköistä esiin Benefitin taikavoidepakkauksen jonka nimi ompi Realness of Concealness.

Rakastan oikeastaan kaikkia Benefitin tuotteita, mutta tämä on siitä kiva, että siinä on (yllätys yllätys) minikoossa kaikki kasvokatastrofin peittämiseksi tarvittava: keltainen lemon aid punoittavien silmäluomien hävittämiseen, lip plump huulten pohjustamiseen, high beam kasvojen valaisemiseen, ooh la fit silmänympärysihon herättämiseen ja boi-ing peiteaine finnien ja tummien silmänalusten peittämiseen. Oma pakkaukseni on ehtinyt rähjääntyä monessa reissussa ja mahdollisesti myös juniorin meikkileikeissä (duh), mutta silti se kulkee joka päivä käsilaukussa toisen vakiovarusteeni eli Urban Decayn De-slickin kanssa.

Mikä sinut pelastaa, kun takana on valvottuja öitä ja stressiä, mutta silti pitäisi näyttää fiksulta ja filmaattiselta?

Päänteistä parhain

2008-09-21T08:06:00.000+03:00

Sunnuntaiaamun varhaisina tunteina kompuroin alakertaan kitisevä juniori kainalossani. Eiliset synttärikutsut taisivat saada aivot ylikierroksille ja takana on huonosti nukuttu yö. Kuten arvata saattaa, juniori itse nukahti uudelleen sohvalle, kun taas minä pääsin aloittamaan päivän hiljaisessa hämäränhyssyssä - netteillen, kuinkas muuten.

Päivän aihe on tänään pääntie. Olen pohtinut tätä asiaa viime aikoina kovasti. Kookain neulemekko, joka näkyy muun muassa tässä ja tässä, on materiaaliltaan ja malliltaan muuten ihana, mutta se pääntie. Pieni pyöreä kaula-aukko, jossa on kaiken lisäksi vielä rypytystä reunassa, ei kertakaikkiaan näytä istuvan rintavaan ja lanteikkaaseen habitukseeni. Se saa aikaan samanlaisen efektin kuin liian tiukka poolopaita - miehusta tuntuu siltä, kuin paidan sisälle olisi tungettu tyyny. Olen varma, että tämä on se syy, miksi tässä mekossa tunnen itseni useimmiten ilmalaivaksi!

Ylläolevan kuvan paidassa sen sijaan on ihanteellinen pääntie. Se on leveyssuunnassa tarpeeksi pitkä ja luo heijastuspisteen vartaloni leveimmälle kohdalle eli lanteille. Toisin sanottuna lanteet eivät näytä suhteessa niiiiin leveiltä, kun hartioiden kohdalla näkyy samansuuntaista leveyttä. Kaula-aukon toinen bonus on se, että se ei nouse liian korkealle, vaan avartuu hyvin loivasti rintoja kohti, ja se taas vähentää ylläkin mainittua poolopääntie-efektiä.

Summa summarum: kuvan paita on ihan tavallinen hölmö sarjakuvapaita, mutta se päällä tunnen itseni aina superhyvännäköiseksi. Alankohan pikkuhiljaa oikeasti oppia, minkälaiset vaatteet minulle sopivat ja mitkä eivät? Pelottava ajatus :oD

Paita: Zara.