Minun mummillani oli aikoinaan kotitakkeja joka lähtöön: huonompi kotitakki siivoukseen, toinen ruuanlaittoon, parempi kotitakki jos piti näyttää siltä, että mahdollinen ilmoittamatta vieraisille pistäytyvä naapuri keskeytti jotain mutta joka kuitenkin oli fiini. Marimekon takki on 60-luvulta ja minun muistoni 70-luvun loppupuolelta; mahdollisesti myös 80-luvun alusta. En voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että haluaisin moisen kapistuksen omaan kaappiini. Kotitakin asusteisiin nimittäin kuuluu mielessäni kiinteästi papiljotit ja huivi päässä hengailu hieman Niskavuoren Heta -tyyppisesti. Se taas on mielestäni tyylitöntä, paitsi jos hengailu tapahtuu laadukkaaseen pellavapyjamaan sonnustautuneena shampanjalasi kädessä.
Johtuneeko lähestyvästä keski-iästä (huu) vai mukavuudenhalusta, mutta viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, että jonkinlainen kotitakki minun on saatava. Sen pitää olla helppo vetäistä ja vyöttää päälle kun ovikello soi odottamatta kesken päiväunien, sen pitää peittää maailman mukavimpien housujen alta pilkottavat epäonnekkaat hiirikuvioiset alushousut, siinä ei saa olla monimutkaisia hakasia tai nappeja, se ei saa olla liian kuuma eikä se missään tapauksessa saa muistuttaa kylpytakkia eikä yöasua. Puuvillainen pitkä paitapusero tai tunika saattaisi ajaa asian, jos vain oikea malli löytyy. Toistaiseksi joudun tyytymään tähän harmaaseen hökötykseen, joka kyllä on oikean pituinen, mutta joka rypistyy minkä ehtii ja jonka puhvihihat eivät millään muotoa imartele pullevia käsivarsiani. Etsintä jatkuu...
Puuvillapaitistunika Sfera, toppi Zara; mustat puuvillastretchhousut Mango
10 kommenttia:
Hyvät perustelut ja vaatimukset sulla kotitakkia varten. Yleensä sitä haahuilee kotona aivan uskomattomissa yhdistelmissä, eikä roskiakaan kehtaa niissä viedä =) Pitäisi aina alennusmyynneistä metsästää mekkoja tai vaikka rohkeasti vierailla niissä kivijalkamummomyymlöissä, joita vielä jokunen on olemassa ja jotka myyvät mm. laamapaitoja =)
Minä olen joskus käyttänyt kotitakkina sellaista kaverini mummon (!) vanhaa kaapua. Se on aika kamalan näköinen, mutta just hyvä tarkoitukseensa. :-D
Kotitakit, nimen omaan ne semmoiset 60-luvun, on ihania! Mä ostin hiljattain Iloisen takin, tosin lastenkokoa eli käytän sitä tunikana. Kirppareilta löytää ihania (mutta myös kamalia) retrokuosisia kotitakkeja ja saman mallisia mekkoja. Kävin viime viikolla näyttelyssä jossa oli morsiuspukuja menneiltä ajoilta ja yks 60-luvun mekko oli just kuin semmoinen takkimekko, fiineimmästä päästä tietenkin :)
Onnea kotitakin etsinnässä!
Aivan mielettömän hieno tuo tunikasi, miksen ikinä löydä itselleni mitään tuollaisia? :)
freya: niin juuri! Onneksi nyt on muodissa kaikenlaiset wrap dress -ratkaisut, luulisi nyt vähintään niistä löytyvän.
bisquits: oooh, ihan oikeasti? onnekas! taidat joutua esittelemään sen blogissasi ;oD
herttainen: haa, hyvä idea tuo lasten koko. TAKKIMEKKO muuten on varmaan juuri se sana, jota olen tässä hakenut ja hakenut.
riikka: kiitos! Kuvassa näkyvä tunika on espanjalaisesta Sfera-liikkeestä, jossa sain kerran ilon shoppailla oikein koko matkagarderobin edestä, kun matkalaukku jäi omalle tielleen. Siellä oli kaikkea kivaa :o)
olenko liian nuorta sukupolvea, vai miksei yhdeksäntoistavuotiaalle kotitakki sano oikeasti mitään ?
Onneksi on edes se ovikellon/summerin jälkeinen hetki aikaa vetää jotain päälle. Ehkä joku moderni versio kotitakista voisi olla asiaa, vähän niinkuin tuo sinun paita?
swi: voi olla :o) Kuten sanoin, minun muistoni ovat sieltä 70-luvulta, jolloin kenties "pukeuduttiin" toisella tapaa kuin nykyään. Kenties kestävämpiä vaatteita, joita piti myös kotona suojata toisin kuin nykyään?
salonkijuoruja: juuri niin - ja sitten jos se olisi vielä semmoinen, joka ei rypisty. Courtney Coxilla oli sarjassa Dirt löysästi laskeutuva, pitkä vyöllinen neuletakki, jonka hän heitti yöpaitansa päälle, kun ovella oli joku keskellä yötä. Ehkä siinä olisi vastaus myös minun pulmaani!
Heh, munkin mummilla oli kotitakki :D. Muistan mummin vetäneen kotitakin päälleen usein lauantaisaunan jälkeen, yhdistettynä just niihin vanhanaikaisiin, pieniin papiljotteihin joiden päälle oli vedetty vielä hiusverkko.
rose: aagh, hiusverkko! Mun mummilla oli muistaakseni aina joku mummopuuterin värinen huivi, en tiedä kumpi on pahempi :oD Mutta nyt sitä tietenkin kaipaa niitä aikoja, kun mummi on sairaalan vuodeosastolla parempia aikoja odottelemassa :o(
Lähetä kommentti