Taisin saada keltaisesta samantien yliannostuksen, koska palasin kiireenvilkkaa takaisin mustan ja harmaan pariin. Olen nyt tykästynyt kuvan farkkuihin (hmm, olikohan nämäkin HenkkaMaukalta - hyvin mahdollista), jotka löytyivät kaapin kätköistä samoihin aikoihin edellisen harmaan puuvillatunikan löytymisen kanssa. Niissä ei ole stretchiä, kummallisia kulutusjälkiä, eikä varsinkaan paljetteja, kultakimallusta tai muita somistuksia. Istuvuus vaan ei ole niitä maailman parhaita... näitä ei siis oikein kärsi pitää ilman jotain pepunpeittävää. Pitkän trikoomekon kanssa ne kuitenkin ovat aika oivalliset.KappAhlin raitatrikoo (hmm, vai Lindexin? Napsin paidoista aika nopeasti ne kuuluisat pesu- ja kokomerkinnät pois, joten en ikinä muista, mistä olen mitäkin ostanut) on jäänyt aika vähälle käytölle. Ensinnäkin sen oston aikaan viime jouluna olin viisi kiloa isompi, joka tarkoitti sitä, että silloinen kuppikoko ei ihan mahtunut tuohon mekkoon, varsinkin kun heti rintojen alla on tuollainen kuminauharyppyhommeli. Nyt kuitenkin uskaltauduin sitä taas kokeilemaan, ja hyvin sopii, vaikka vaatiikin allensa litistävät ja pehmeät rintsikat.
Näissä vetimissä aion vetäytyä juniorin kanssa Happy Feetiä katsomaan, pitsaa paistamaan ja minttuteetä hörppimään. Kuvaa katsellessani huomaan, että listalle olisi syytä liittää vierashuoneen (joka siis meillä toimii minun vaatehuoneenani) siivoaminen... samat kuteet kun näyttävät lojuvan samassa paikassa myös edellisissä kuvissa, ääk!
2 kommenttia:
Haha, minäkin napsin aina heti laput pois! Vaikkeivat ne niin kutittelisikaan.:)
En muuten tajua, miksi Zara ei ole jo vaihtanut lappujensa paikkaa ja materiaalia, tai vähintään kiinnitystapaa: miksi hemmetissä ne on ommeltu kiinni paidan sivusauman ompeleella?!!!?
Lähetä kommentti