Olen ihan normaali

Tilda haastoi minut kertomaan omituisuuksistani (kivaa kivaa, mua ei ole pitkään aikaan haastettu mihinkään!). Yritin oikein miettimällä miettiä, mitä outoa minussa on, kunnes tulin siihen tulokseen, että oikeastaan olen kaiken kaikkiaan aika normaali ihminen, mitä nyt välillä vähän hassu :o) Alla luetellut asiat kuulunevat siis pikemminkin ryhmään "asioita, joita et toivonut tietäväsi minusta", eikä lista edes ole kovin pitkä:

• Hug and roll. En pysty nukkumaan kylki kyljessä. Vaadin tilaa nukkua ja hengittää. Mikäli on kylmä, päällä pitää olla lämmin peitto, mutta kasvot eivät missään nimessä saa peittyä. Niille tulee osua viileä ja hapekas ilmavirtaus optimaalisen unen saavuttamiseksi. Arvaatte varmaan, että kohtalon oikusta mieheni, tuo lurjus, on pahimman lajin kainalokiehnääjä, joka haluaa kääriä karvaiset ja painavat käsivartensa ympärilleni nukkuessaan, ja pahimmassa tapauksessa haudata pääni kainaloonsa ja hengittää kasvoilleni. Luulen, että ominaisuus on jonkinlainen perinnöllinen refleksi, johon ainoa tepsivä lääke on vanha kunnon hug and roll. Huuuuug....and roll!
  
• Väriyhdistelmärajoitteisuus. Tästä olen tainnut jo ennenkin vaahdota: en miltei koskaan pue päälleni useampaa kuin kahta väriä kerrallaan, paitsi jos yksi väreistä on harmaa muiden "värien" ollessa musta ja valkoinen, tai jos yksi vaatekappale on sinistä denimiä. Niin, musta ja valkoinen tosiaan lasketaan myös väreiksi.
  
• UML. Rakastan prosessikuvauksia, proseduureja, kaavioita ja suunnittelua. "Just do it" on minulle kirosanarypäs, johon vastataan "...and then just redo it", sarkastinen paino sanalla just. Hei, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
  
• Riisipuuron päälle pitää ripotella suolaa. Ei kanelia eikä sokeria. Mikä on tämä kummallinen jälkiruoka jota riisivanukkaaksikin kutsutaan ja jonka lähisukulaisiin kuuluvat muun muassa makean hillonsilmän sisältävä RisiFrutti ja sekä saksalaistyyppinen sokerinen Milchreis? Riisipuuro kuuluu suolaisiin ruokiin!!!
  
• Pilaan usein koko asukokonaisuuden siihen sopimattomilla kengillä. En vaan osaa! Hyväkseni laskettakoon se, että nykyään sentään katson, että housujen lahkeet ja kengän koron korkeus sopivat keskenään. Tosin munaan tässäkin aika usein aamuina, jolloin tavoitteena on hiipiä ulos asunnosta ja työmatkalle mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin muuta perhettä herättämättä - hämärässä nimittäin nappaan hyvinkin helposti ne vääränpituiset housut kymmenien muiden samankaltaisten mustien housujen joukosta, ja huomaan virheeni vasta hyvän matkaa kotitalosta loitonnuttuani. Kenkiin kuulumaton anekdootti: tulipa mieleen sekin päivä, jolloin puin päälleni tummansiniset housut, joissa oli beigejä tiheitä liituraitoja sekä tummanharmaan jakun, jossa oli harvakseltaan "taiteellisia", epätäydellisiä liituraitoja... ja tietysti sinä päivänä oli kalenteri täynnä kokouksia ja esitelmiä. Huoh.

ps. Buttermilk Bisquitsin inspaamana liityin Bloglovin.comiin. Minut löytääpi tästä