tiistai 11. marraskuuta 2008

Etätöitä



Joka tiistai vetäydyn yläkerran tietokonehuoneeseen (joka vaatehuoneenanikin on tunnetuksi tullut), kytken keltaisen ethernet-kaapelin, hiiren ja virtajohdon työläppäriini, painan käynnistysnappia, keitän kupin kahvia, palaan tietokoneelle, loggaan itseni sisään, muodostan etäyhteyden työpaikan verkkoon, tsekkaan edellisyön meilit ja alan kuumeisesti miettiä, minkä projektin parissa etätyöpäivän viettäisin.

Olen aina pitänyt työmoraaliani melko korkeana, mutta silti kotona työskentely on vaativinaan erityistä itsekuria. Jääkaappi, iTunes, bloggaaminen... houkutukset ovat moninaiset. Suomalaiseen aikaiseen rytmiin ehdollistuneena minusta on periaatteessa typerää vetkutella puoli kymmeneen asti ennenkuin varsinainen työ voi alkaa, joten periaattessa saan pidettyä itseni erossa houkutuksista. Aikaisin aloitettu on aikaisin tehty! Sanon periaatteessa, koska viime aikoina olen huomannut, etten olekaan enää tuotteliaimmillani aamun ensitunteina vaan iltamyöhällä. Burning the midnight oil ja niin edespäin. Paradoksaalisesti illat eivät kuitenkaan ole omiani, vaan perheen, ja täyttyvät niin ollen lapsen tarhasta hakemisesta, ruuanlaitosta ja iltasaduista. Työlle ei ole koskaan tarpeeksi aikaa! Ei kyllä perheellekään.

Miten tästä kurimuksesta pääsee eroon? Täytyykö minun vain pakottaa itseni työskentelemään aamulla, vaikka aivot seisovat vielä kolmenkin kahvin jälkeen? Palataanpa etätyöhön, jota siis teen kokonaiset yhden (1) päivän viikossa, ja jonka hyväksymistä varten minun piti aikoinani täyttää noin kymmenen lomaketta, perusteluraporttia ja workplania, ja joka on katkolla aina puolen vuoden välein. Etätyö säästää luontoa. Pystyn keskittymään töihin, kun puhelin ei soi eikä kukaan kolkuttele ovella kymmenen minuutin välein. Säästän aikaa: työmatkani tarharundeineen kestää tunnin molempiin suuntiin. Olen rentoutuneempi, koska kahvitaukojen asemesta lataan pyykinpesukoneen täyteen tai astianpesukoneen tyhjäksi, jotka tehtävät siten tulevat tehdyiksi jo päivän aikana eivätkä kuormita iltaa. Ja ennen kaikkea, kukaan ei ole vahtimassa, mihin kellonaikaan työpanokseni annan, joten voin ajoittaa sen omien mieltymysteni mukaan. Iso Kyllä etätyölle!

Nyt kun joku vielä maksaisi meille lastenhoitajan, joka leikkisi koko päivän juniorin kanssa sillä aikaa, kun itse teen sitä etätyötä...

Neulemekko Isabel Marant
Huivi Mango
Farkut Zara
Tossut aidot Lahtiset

Kukkaro voitettu Diva Look Bookin kilpailusta

ps. Editoin tuota joka postauksen jälkeen näkyvää kyselysysteemiä ja näyttää siltä, että aiempiin postauksiin jätetyt klikkaukset pyyhkiytyivät sitä myötä pois. Sori vaan...

6 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

itse olen juuri tuota aamulla eniten aikaansaavaa tyyppiä. kuten ehkä voi huomata, iltapäivisin työteho laskee ja houkutus selailla blogimaailmaa kasvaa usein liian suureksi :)

Nina kirjoitti...

Mä olen niiiiiin etätyön kannalla. Nytkin täytyis saada sellanen (tai pari) järjestettyä ennen joulua että saisin rästitöitä tehtyä. Kotona saa niin paljon enemmän aikaan juuri siksi kun kukaan ei ravaa huoneeni ovella jatkuvasti.

May kirjoitti...

vali: huoh, olisinpa minäkin! voisin ehkä sanoa, että olen tuotteliain silloin, kun tiedän, etten missaa mitään missään muualla samaan aikaan. siis yöllä tai aamuviideltä. pikkuisen huono keskittymiskyky on päässyt kehkeytymään tuossa lapsen syntymän jälkeen, ilmeisesti...

ninav: rästitöitä, huuu! :oD mutta joo, kotona tosiaan saa keskityttyä sellaisin kokopäiväntöihin kuten raporttien kirjoittamiseen.

Freya kirjoitti...

Mullakin ois mahdollisuus tehdä etäpäiviä silloin tällöin, mutta tiedän itseni niin hyvin, että ne päivät hujahtaisivat pitkään nukkumiseen ja kaikkeen muuhun haahuiluun =) Yleensä olen se joka lähtee viimeisenä toimistolta, kun pääsee keskittymään kunnolla vasta kun on hiljaista..

May kirjoitti...

Freya: Toinen vaihtoehtohan olis se, että kaikki muut ryhtyvät tekemään niitä etätöitä, jotta toimistossa olisi hiljaista... ;oD

Matti kirjoitti...

Aikuiskouluttajan näkökulmasta on hyvä, että voin joskus tehdä etätöitä. Nykyisessä opetustyössäni ei joka päivä ole opiskelijoita lähiopetuksessa, vaan voin esim. verkkokursseja tehdä etänä kotona.
Lapsiperheessä ainakin se etu on, että tosiaan samalla voi tehdä jotain kodin hyväksi päivällä ja jää illalla enemmän aikaa lapselle.