Sovituskoppi on sovituskoppi on sovituskoppi

Vaikka olen kaikin puolin rauhallinen ja fleksiibeli ihminen enkä yleensä vähästä hätkähdä, on minun tänään pakko avata sanainen arkkuni. Eilisen shoppailukierroksen aikana jouduin nimittäin jälleen kerran toteamaan, että maailmassa on virhe. Sovituskopit. Miten niinkin pieni ja kalju tila kuin sovituskoppi voi nostattaa käyttäjässään niin paljon ärsytystä ja murinaa? No siten, että turhan usein sovituskopin virkaa tekee säädyttömän pölyinen ja rikkinäinen nurkka, jossa potentiaalinen ostaja tuntee itsensä epätoivotuksi.

Analysoidaanpa vähän (….barrikadeille – käy! ).

• Verhot. Sovituskopin verhojen ja ovien tarkoitus on käsittääkseni suojata ostajan intimiteettiä ja liki alastonta vartaloa uteliailta katseilta. Miksi siis verhotanko on joskus asennettu niin korkealle katonrajaan, että verhoa ei saa kunnolla vedettyä kopin reunojen peitoksi? Miksi käytöstä ei poisteta molemmista reunoistaan rullaantuneita verhoja, jotka pitää tilkitä paikoilleen sisältä käsin kengillä ja ostoskasseilla? Entä kuka ihme on keksinyt ovet, joita ei voi lukita, mutta joiden ulkopuolelta ei mitenkään voi nähdä, onko sisällä joku? Niin ja vielä: ne kopittomat ja verhottomat yhteiset sovitustilat – miksi?
  
• Peilit, tai pikemminkin peilittömyys. Jos sovituskoppien ulkopuolella on tilaa, mikään ei estä kauppiasta asennuttamasta siihen jättikokoista peiliä, jonka edessä onkin joskus mukava pyörähdellä upeissa asuissa, varsinkin jos sattuu olemaan hää- tai iltapukuostoksilla. Mutta vaadin silti kunnollisen peilin myös sovituskopin sisään – eikä sitten mitään parikymmentä senttiä leveää taidepeiliä, joka pahimmassa tapauksessa on asennettu vaakasuoraan. Kyllä, vaakasuoraan. Joskus nimittäin on niitäkin päiviä, jolloin uskaltaudun minihameostoksille mummopolvisukissa – juuri niin, niissä tukisukissa, jotka tuntuvat taivaalliselta mustien pitkien housujeni kätköissä, mutta jotka eivät todellakaan kestä päivänvaloa. Peppupeilit ovat tietysti aina plussaa, ilmeisistä syistä.


• Naulakot. Liian vähän, liian liukkaita, liian lyhyitä, puoliksi irti, reikä seinässä (!): maksavatko kunnolliset, vahvat naulakot tosiaan niin paljon, ettei tavan vaateliikkeellä ole varaa sellaisia asennuttaa? Tiedoksi, että hyvään naulakkoon tulee mukavasti mahtua ainakin oma laukku, oma päällystakki ja omat vaatteet, sekä tietenkin sovitettavat vaatteet niin, että niille on varattu vähintään kolme naulakkoa, jotka ovat henkarinmitan päässä toisistaan. Yhteen naulakkoon laitetaan sovitettavat, toiseen ostettavat ja kolmanteen sovitetut mutta hylätyt vaatteet. Hyvässsä sovituskopissa on lisäksi leveä hylly, jolle voi latoa muut ostoskassit sekä satunnaiset irtovyöt ja muut huivit. Ylimääräiset ritilät ja hakaset eivät nekään koskaan ole pahitteeksi – naulakoita kun ei koskaan voi olla liikaa.


• Valaistus. Hyvä yleisvalaistus ja kohdevalo, jotka ovat parhaassa tapauksessa asiakkaan säädeltävissä, ovat luksusta, jota olen kohdannut shoppailu-urallani vain kerran. Jos muistaisin liikkeen nimen ja sijainnin, muuttaisin sinne varmaankin asumaan. Jos taas sovituskopin valaistus näyttää tältä, käännyn kannoillani ja häivyn.


• Lattiat. Ymmärrän, että sovituskoppien lattiat likaantuvat päivän aikana kengistä, tekstiilipölystä ja mistä milloinkin. Mutta jos musta lattialle pudottamani vaatekappale onkin nostettaessa harmaa ja siitä roikkuu pingispallon kokoisia villakoiria, loppuu ymmärrys. Tässä muuten yksi lisäsyy asentaa kunnon naulakot, joista vaatteet eivät niin vain lattialle luiskahtele.
  
  Kauppiaat! Älkää kohdelko sovituskoppia kuin mitäkin pahuuden pesää, jossa myymälävarkaat irrottavat vaatteista hälyttimiä minkä ehtivät ja jossa myyntiartikkelinne sottaantuvat meikkitahroista. Ymmärrän kyllä, että tätäkin valitettavasti jossain määrin tapahtuu. Kuitenkin: sovituskoppi on se tila, jossa ostopäätös tehdään. Investoikaa siihen.