tiistai 16. syyskuuta 2008

Sitä saa mistä maksaa?


Olen tässä viime aikoina yrittänyt järkiperäistää vaatteisiin ja asusteisiin kuluttamaani rahamäärää, ja tullut oikein toden teolla siihen tulokseen, että laadusta kannattaa maksaa. Hintavia asioita ostaessani mielessäni pyörivät sanat cost ja benefit: käyttökertojen määrä jaettuna hinnalla on yhden käyttökerran kokonaishinta. Mutta tässä ei ole kaikki: 20 euron housujen vetoketjun korjaus, jonka oletan (täysin hatusta vedettynä) maksavan 20 euroa, tuplaa tuotteen hinnan, kun taas 200 euron housujen hinnassa (toivottavasti epätodennäköinen) kahdenkymmenen euron hintainen korjaus alkaa jo kuulostaa siedettävältä. Mutta vaikka vaatehankinnat ottaisikin investointeina, pitää vielä keksiä, mistä halvatusta sen laadukkaan ja laaduttoman tuotteen erottaa toisistaan.

Pahkasiassa oli aikoinaan vitsi, jossa hemmo kysyi Alkon myyjältä, mistä tietää, mikä on hyvää ja huonoa viiniä. Myyjä osoitti hintalappua ja sanoi että tuosta. Luulin pitkään, että sama pätee vaatteisiin, mutta nyt näyttää siltä, että olen ollut väärässä. Yli sadan euron neule nyppyyntyy kolmen käyttökerran jälkeen, kuudenkymmenen euron vyö rapistaa hopeahileitä ympäriinsä, yhdeksänkymmenenviiden euron saappaista irtoaa korkolappu ensimmäisessä tihkusateessa, ja samassa yhteydessä käy ilmi, että nahkana pitämäsi materiaali ei sitä suinkaan ole.

Onko minulla ollut vain huonoa tuuria, vai onko todella niin, että laadusta joutuu maksamaan niin tähtitieteellisiä summia, että se alkaa tuntua jo naurettavalta? Luulin oman kipurajani ylittyneen taannoin, kun lunastin kuvassa keimailevan Longchamp-laukun omakseni. Kuitenkin: veska on kulkenut mukanani päivittäin muutaman kuukauden takaisesta ostopäivästä lähtien, ja se on vieläkin aivan uudenveroinen: naarmuton, liaton, tahraton, käyttämätön. Auton lattialla pyörimiset, keksinmurut, vesisateet, ääriään myöten täyttämiset - olen vakuuttunut, että tämä laukku kestää, kestää ja kestää, ehkä jopa testamentattavaksi asti. Jos näin on, yhden käyttökerran hinnaksi ei jää - tietenkin inflaatio mukaanlaskien - juuri mitään. Sen jos minkä luulisi olevan kestävää kulutusta.

Mitä mieltä itse olet? Ovatko vaatteet ja asusteet investointeja, ja jos, niin paljonko olet valmis sijoittamaan? Mikä on laadun tae?

5 kommenttia:

MouMou kirjoitti...

Paha kysymys. Joillain merkeillä hinta kertoo laadusta, toisilla taas ei. Vastaan siis, että en investoi kalliimpaan, koska en luota sen laatuun. Jos taas tiedän laadun hyväksi, voin satsata.:)

Anonyymi kirjoitti...

Enemmän juoksen hintalappujen perässä ja etsin halpaa&hyvää, mutta etenkin nahka on sellainen materiaali josta voin olla valmis maksamaan - jos tarvitsen jotain uutta. Laadun tae on yleensä vasta käyttäjän omakohtainen kokemus, esimerkiksi tuo sinun kehusi laukusta voisi toimia mulle ns luotettavana laadun takeena.

bea kirjoitti...

Itse sijoitan mielelläni (tai ei se rahan kylväminen kyllä niin mieluista ole mutta silti) niin paljon kun kukkarosta irtoaa sellaiseen tuotteeseen, jonka toivoisin kestävän vuosikaudet. Eli esim. nahkalaukku, nahkasaapikkaat tai sitten neuletakki, villakangastakki tms. Nahkatuotteiden laatuun voi yleensä luottaa, mutta esim. villan kanssa onkin jo vaikeampaa. Toisaalta, ostin pirun kalliit italialaiset nahkasaappaat muutama talvi sitten, ja niistä katkesi kinnerjänteet (tai jokin muu suutarin ammattitermi) kuukaudessa. Hankala juttu. Pitäisi olla joku 10v takuulappu niin sijoittaisi helpommin kalliisiin vaatteisiin :)

Freya kirjoitti...

Olen valmis sijoittamaan ja sijoittanutkin. Olen aloittanut varovasti asusteiden ja kenkien kanssa, parhaillaan siirryn myös vaatteiden osalta samaan. Kengissä joku 400 e on ok, laukuissa nelinumeroinen summa ok, talvitakkeja on vanhastaan niin monta ettei tarvitse nyt hetkeen sijoittaa, mutta siinä yksi tuleva sijoituskohde. Mekoissa 200 e kieppeillä.

Olen järkeillyt asian myös vaatteiden kohdalla niin, että koska kuitenkin aina käytän just niitä samoja vaatteita, cost/wear jää tosiaan loppupeleissä peanutseihin.

Hinta ei tietystikään aina välttämättä ole laadun tae, pakko se aina on saumat ym tsekata =)

PaPS kirjoitti...

luulen että jokaisella on oma kipukynnyksensä. ystäväni joka tienaa 4 krt enemmän kuin minä, ei voisi ikinä laittaa 400 eur nahkalaukkuun tai 200 eur nahkasaappaisiin. minä taas voin, koska ne ovat mielestäni hyviä hankintoja. laadun tae ei hinta yksinään ole, mutta toki olen huomannut että kalleimmat farkut ja t-paidat jne on valmistettu paremmista materiaaleista. mutta tämä on vain oma huomioni.