Tällaista eleganssia tänään. Mulle tuli yhtäkkiä kauhea ruskean ja annepohtamomaisen himo, mutta eihän mulla ole muita kuin mustia ja harmaita vaatteita. Niin no farkkuja kyllä olisi ollut, mutta eipä tullut mieleen pukeutuessani. Onneksi olen sentään päässyt yli fiksaatiostani, jonka mukaan mustaa ja ruskeaa ei voi yhdistää: tänään siis päällä paljon sekä mustaa että ruskeaa.
Meidän piti mennä omenatalkoisiin (siis erääseen kylään kotitekoista omenamehua ostamaan), mutta oli niin sumuinen ilma, että lähdettiinkin vaan hurvittelemaan eli jätskille, pizzalle ja ostoksille. Poika sai Catiminin uuden pirteän talvitakin: keltaisen. Siinä on irrotettava karvavuori, joka on ihan mahdottoman hyvä ajatus, koska näin takkia voi käyttää talviversion lisäksi sekä syys- että kevättakkina. Erottuupahan hyvin talvella pihan muista lapsista... Niin ja karvavuorta voi myös käyttää erillisenä takkina, siinä kun on ihan omat vetoketjut ja printit. Kunpa tällaisia lastenvaatteita tehtäisiin enemmänkin!Törkeän korkealla korolla varustetut saappaat Zara
Mustat farkut H&M
Neuletakki Zara
Vyö Sisley
T-paita Zara vuodelta yks-ja-kaks
Hevonen kirpparilta
Keltainen takki: kuva http://www.catimini.com
4 kommenttia:
Tosi kiva takki! Hauskaa, että pojille on tarjolla muitakin värejä kuin iänikuista sinistä (jossa ei tosin ole mitään vikaa, vaihtoehdot on vain usein vähissä)
Mun on pitänyt jo aiemminkin kysyä, että asutteko Suomessa? Eikä tietysti tarvitse vastata, jos et halua :)
Rose: saa kysyä ja olen tainnut jossain kommentissa mainitakin, että ei asuta Suomessa :o) En vaan ole paranoidisuudessani viitsinyt enempää mainostaa kun luulen että kaikki ulkosuomalaiset pystyy helposti tunnistamaan... neuroosi mikä neuroosi.
Vaatekauppavalikoimassani taitaa myös vilahdella kauppoja, joita ei Suomesta löydy.
Tykkäsin tuosta takista itsekin. Tähän mennessä on kokeiltu laajaa kokoelmaa sinisiä takkeja, oranssia, sitten ruskeaa ja nyt tuli tää keltainen. Alkaa "poikavärit" ahdistaa...
Ihana heppa! Kirppareilta löytää hienoja juttuja:D
Sulle on jotain blogissani:
http://niinkaunista.blogspot.com/2008/10/jupinaa-ja-palkinto.html
aini: Kiitos! Itse asiassa tuo heppa on mieheni löytämä. Se on sellainen koottava, ja joku on koonnut sen väärin sillä lailla, että sen toisen puoleiset jalat osoittaa ikäänkuin väärään suuntaan. Emme ole nähneet tarpeelliseksi lähteä korjailemaan. Se on meidän hellyheppa. :o)
Lähetä kommentti