Valitin juuri All my joyssa, että en koskaan pidä hiuksiani kiinni kammattuna, vaan tilaisuudesta riippumatta auki, aina samalla lailla föönattuna, varsinkin töissä ja ylipäätään kun pitää olla edustava. Ainoa poikkeus ovat viikonloput, jolloin huitaisen tukan nipsulla tai lenkillä kiinni sen kummempaa ajattelematta - sekä omani ja veljeni häät, joihin sentään kävin hakemassa premeditoidun juhlakampauksen. Olisikohan jo aika opetella muitakin kampauksia?Sunnuntaiaamun hiljaisina tunteina oli aikaa kokeilla ja mallailla peilin edessä. Aseina ei paljon muuta kuin läjä hengettömiä (en ole muuten koskaan tajunnut, miksi näitä hiuspinnejä sanotaan hengettömiksi) ja omat pikku kätöseni. Koska hiukseni ovat piikkisuorat ja kankeat, on turha toivo koittaa saada latvoja piiloon. Ne pongahtavat esiin kuin kanervanvarret metsässä - parempi antaa niiden sojottaa minne sojottavat. Ylläoleva väkerrys alkaa jo muistuttaa sisäistä visiotani, mutta millä ihmeellä pinnit saa pysymään tukassa ja väkerryksen paikoillaan? Hiukseni ovat paksut mutteivät mitenkään tuuheat, joten yli viisi pinniä per linnunpesä tuntuu jo liioittelulta. Tämän sanottuani täytyy kyllä lisätä, että hääkampauksessani oli noin miljoona pinniä, joita olikin sitten mukava perata hiuksista hääyön päätteeksi... eivätkä ne juurikaan sieltä kampauksen lomasta pilkottaneet.
Olisikohan jossain selkeitä kampausohjeita tavalliselle pulliaiselle, vai periytyvätkö nämä taidot äidiltä tyttärelle - vai pitääkö säällisen nutturan tekemistä varten kenties käydä kokonainen kampaajakoulu?
6 kommenttia:
Hmm, ehkä niihin pinneihin pitää suihkuttaa lakkaa. Tai laittaa niitä enemmän. Kun mulla oli pitkät hiukset (muistelen kaiholla!), niin jouduin aina laittamaan kaikenlaisia tököttejä hiuksiin, että pinnit pysyisivät päässä. Nyt ei paljoa pinnejä laitella, t: polkkatukka :)
Minä en osaa edes käyttää pinnejä! Kampaukset teen ponnarilla ja pienillä hainleuoilla.:)
aurora: toi onkin hyvä vinkki, suihkuttaa pinneihin lakkaa! Ei munkaan hiukset mitkään pitkät ole, eli johtuu varmaan siitäkin ettei niitä saa niin tiukkaan viritettyä.
moumou: Ai niin niitäkin vois kokeilla, niitä hainleukoja! Mutta ne ei taida olla kovin näkymättömiä ehkä?
Hainleuat ovat ainakin turvallisempia, eivät poukkoile irti itsekseen. Ja niitä on sellaisia ihan pieniäkin, ja jos ostaa omien hiusten sävyssä niin eivät ne juurikaan näy.
Eiköhän netissä ole jossain pieniä ohjeita miten tehdä jotain peruskampauksia ja voi kysellä kavereilta, jotka osaa. Mutta ei siihen kampaajakoulua tarvitse käydä. Mutta kyllä se äidiltä opittukkin auttaa, ainakin minua. Ja ylipäänsä kun kokeilee, niin tulee jotain aina :) Pinnejä kyllä luultavasti tulee kulumaan monia!!
salonkijuoruja: muistelen nyt tosiaan,että mulla on ehkä jossain tosi tosi minikokoisia ruskeahkoja hainleukoja [hauska nimi muuten :o)]. Täytyypä tsekata.
kullanmuru: olen olevinaan niin laiska googlettamaan! varmaan youtuubistakin löytyisi ihan video-opetusta. Muistin juuri, että hääkampaukseni pinnit olivat noin viittä eri sorttia kaikilla mahdollisilla vahvuuksilla ja pituuksilla. Siinä ehkä hyvän kampauksen salaisuu.
Lähetä kommentti