

Onneksi sentään oli (ja on) perjantai, ja sepä meidän byroossa tarkoittaa "huippuhauskaa" Casual Fridayta. Miesten Casual Friday on helppo: konservatiiviset ripustavat tumman puvun takkinsa toimistotuolin selkänojalle ja hengailevat housuissa ja paidassa (paitsi kokouksissa), päättämättömät pukevat päälleen sen saman paidan, mutta vaihtavat housut khakeihin, ja vapaamieliset vaihtavat housut farkkuihin ja sujauttavat paitansa päälle v-aukkoisen neuleen sekä jalkoihinsa purjehduskengät (meinasin kirjoittaa "purkkarit" mutta siitä tuli niin pahoja nostalgiaviboja etten uskaltanut).
Naisten Casual Friday sen sijaan tarkoittaa käsittääkseni oikeastaan Not-At-All-Casual-Fridayta. Jotta naisen pukeutumisesta huomaa, että ollaan casual-tunnelmissa, on puettava päälleen valkoinen paitapusero, Chanel-henkinen bleiseri sekä tummat, siistit ja suorat farkut. Think Anne Pohtamo. Tämä toimii, jos naisen formaali työpukeutuminen pitää sisällään miehen tummaan pukuun rinnastettavissa olevan jakkupuvun eri variaatioineen, ja huomattavan hyvin silloin, jos naisen vartalo on audreyhepburnmaisen siro. Muussa tapauksessa on vaarana näyttää urheilemaan menossa olevalta tai vaihtoehtoisesti seksikkäältä, joista kumpainenkin optio on käsittääkseni businessbyroopiireissä melko huono.
Minun vartalossani ei ole mitään audreyhepburnmaista, enkä juurikaan koskaan käytä mitään jakkupukuun verrattavissa olevaa. Yhdistelmä mustat pitkät housut + valkoinen paitapusero lähentelee mielessäni jo virallisuuden ääripäätä, mutta on samalla sen verran epävirallinen, että siitä on paha lähteä muuttamaan tyyliä vieläkin rennommaksi. Tämä asukokonaisuus saattaisi menetellä, ellen kokisi näyttäväni farkuissa hiukkasen liian kurvikkaalta esiintyäkseni varteenotettavana ja vakavamielisenä työntekijänä enkä minään hepsankeikkana. Sitäpaitsi juuri tuo valkoinen paita on pesulassa, ja yllä mainitsemani cK-paita sai minut näyttämään maalarilta.
Tällä kertaa ratkaisin ongelmani pysyttelemällä linjalla musta jakku + mustat housut + paita, paitsi että paitana oli se iänikuinen Isabel Marant -mekko, housuina mustat farkut ja jakkuna ylipitkä ja ikivanha Zaran jakku, jonka toisen hihan rypistelin miamivicetyylisesti ylös. All Saintsin nahkaranneke taisi vetäistä asukokonaisuuden tyylivibat hiukkasen bondage-puolelle, mikä oletettavasti ei hepsankeikkamaisuutta suorastaan vähennä, mutta mitä siitä. Ainakin olin casual.
Mekko Isabel Marant
Ranneke All Saints
Pitkä koinsyömä jakku Zara
Mustat stretchfarkut H&M (onko "stretchfarkut" sanana out?)
2 kommenttia:
Heh, hyvä juttu. Uskon, että noissa casual friday -lookeissa saa tosiaan välillä laittaa aivonystyrät työskentelmään oikein kunnolla. :)
Makea käsiremmikoru (mikä sana!) :)
Lähetä kommentti