Arvonta!

... ei minulla, vaan Mintulla: Go 4 it vol. 2

Palkintona pläjäys, joka sisältää BikBokin hupullisen neulehuivin sekä HenkkaMaukan pikkulaukun, ja vastausaikaa on torstain loppuun saakka.

Tip tap tip tap tipetipe tip tap

Nyt sitten sormet ristissä toivotaan, etteivät perheenjäseneni lue tätä blogia. Tuossa yllä nimittäin kelluu muutama otos jo hankkimistani joululahjoista erinäisille lähimmäisille. Itse olen melko tyytyväinen hankintoihin, vaikkakaan en voi olla toivomatta, että veljen vaimon lahja tulisi minulle eikä hänelle :oD

Tarkkasilmäiset huomannevat, että muutama perheen mieshenkilö vielä puuttuu. äh, miksi miehille on olevinaan niin vaikea löytää lahjoja? Isälleni ostaisin mielelläni kirjalahjan, mutta nettikauppojen perusteella en kertakaikkiaan osaa valita sopivaa. Kirjoja pitää saada lehteillä ja fiilistellä kaupassa omin käsin ennen ostopäätöksen tekoa! Suomenkielisiä kirjoja ei tietenkään täältä Luxista käsin saa muuta kuin netitse. Mieheni saattaisi olla supertyytyväinen National Geographic -vuosikertaan, mutta saas nähdä.

Niin. Tuli sitten tosiaan hyödynnettyä tätä sairauspäivääkin sopivasti netin avulla.

Veljen lahjat All Saints.
Veljen vaimon (kälyn?) lahjat myös All Saints (helppoa!)
Pojan musiikillinen lahja Amazon.
Mamin lahja Longchamp ja joku-en-muista-mikä suomalainen dvd-nettikauppa.

Jees poks

Huh, tulipahan juhlittua! Lasten eilinen joulujuhlapaikka oli ratketa liitoksistaan väenpaljouden ja yltäkylläisten ohjelmanumeroiden vuoksi, mutta ehjissä nahoissa selvittiin: joulupukki tavattiin ja valokuvautettiin, kukaan ei eksynyt ja tuliaiset avattiin kiltisti vasta autossa. Tai no, ei aivan ehjissä nahoissa, sillä minä itse sairastuin pahimmanlaatuiseen kylmetys-flunssa-horkkaan. Nuhahan tässä vähän vaivasikin jo ennestään, mutta nyt on pää kuin Naantalin kaupunki ja niveliäkin särkee. Oih. Mutta saanpahan pitää vähän taukoa töistä ja hengailla kotona ihan missä kuteissa huvittaa, varsinkin kun lapsikin meni aamulla innoissaan tarhaan.

Taidan käpertyä sohvalle villavällyjen alle ja ottaa hömppälukemista seurakseni. Salaliittoteoria-pulp-fictionin innokas suurkuluttaja kun olen, vaihtoehtoina ovat tällä kertaa Kurt Cobain tai prinsessa Diana. Hmm, voipi olla että Kurt & Courtney vievät voiton: oliko se sittenkään itsemurha, ja jos ei, kuka oli verityön takana... Muuten, kuka muu tajusi vasta nyt, että Frances Bean Cobain on jo teini?!

Lukuhetkeä ennen kuitenkin pieni vilahdus päivän lököasusta, joka on omiaan nimenomaan villavällyjen alle: Mangon musta neulemekko ja harmaa t-paita. Myönnetään, että kaulakoru on tällä kertaa kuvausrekvisiittaa - kunhan vaan vähän mallailin.

Näin sitä juhlii hottentotti

Tänään illalla onkin sitten luvassa työpaikan lasten joulujuhla (joo-o, luit oikein - lasten). Perinteiset juhlat järjestetään puoliksi työajan puitteissa, joten varsinaista juhliin kaunistautumista tuskin tapahtuu. Kun päivä kuitenkin koostuu bussilla töihin matkustamisesta, viidentoista minuutin kävelystä ja kokouksesta kokoukseen juoksemisesta, sekä kirsikkana kakussa juuri ennen juhliin lähtöä pidettävästä koulutussessiosta, jossa itse olen kouluttajana (mikä siis tarkoittaa sitä, että saan vilkuilla hermoheikkona kelloa koko ajan), on syytä varautua pahimpaan.

Tässä kohtaa tulee sitten se osuus, joka ruokaresepteissä saa vereni kiehumaan: ota esille edellisenä päivänä pilkkomasi/pakastamasi/keittämäsi aines, ja lisää se. Nimittäin: oman kokemukseni mukaan paras tapa (heti sukkahousuvinkkien jälkeen) ehkäistä satunnainen ihon kiiltely ja meikin paakkuuntuminen kuivalle iholle pahimpaan keskuslämmitysaikaan on ihon kunnollinen kuorinta ja käsittely - edellisenä päivänä.

Oma teiniangstiarsenaalini koostuu Neutrogenan Visibly Clear -myrkyistä: kuorivat pesulaput saavat ihon kuultavaksi, sileäksi ja syväpuhtaaksi, ja desinfioiva kasvovesi suorastaan räjäyttää viimeisetkin epäpuhtaudet pois. Luulisi moisen käsittelyn kuivattavan paksummankin ihon, mutta oman kokemukseni mukaan asia on juuri päinvastoin: pehmeälle ja vastakuoritulle iholle on helppo levittää runsas ja ravitseva yövoide, joka nyt imeytyy salaman nopeudella.

Miten itse varaudut pms:n, kiireen ja stressin aiheuttamaan paniikki-ihoon?

The Conservatory Clothing

Löysinpä sittenkin ainakin yhden nettikaupan, josta uusinta ihastustani Sarah Pacinia saa tilata ihan omalle kotiovelle tuotuna: http://www.theconservatoryclothing.co.uk/. Kohtalon ivaa on tietysti se, että Pacinin viimeisimmästä mallistosta en kovin montaa yksilöä bongannut, mutta muita uusia tuttavuuksia sitten (valitettavasti) sitäkin enemmän. Ihan kuin niitä rahareikiä ei olisi tarpeeksi jo ennestään!

Mitä sanotte vaikkapa noista Chie Miharan violeteista nauhakrokokorkkareista? Tai Crea Conceptin huolittelemattomiksi jätetyistä saumoista ja epäsymmetrisistä leikkauksista? Maliparmi lienee pakko tsekata seuraavan hellesesongin alla UbUn hopeanvärisistä rannerenkaista nyt puhumattakaan.

Tilausten toimittamisesta sanoo Conservatory Clothing näin:

Our shipping costs are as follows:

UK £4.95 1 - 3 Working Days

Ireland £9.95 2 - 4 Working Days

Rest of Europe £14.95 2 - 4 Working Days

USA £19.95 4 - 6 Working Days

Lisää

Tähän kuuluis varmaan ehdottomasti jotkut reilut ylipolven saappaat. Ratsastus- ja IKKS-viboja kehiin, sanoo hän. En taida olla rusettipantatyyppiä. Rakastan tuota boleroa.

Bolero Sarah Pacini.
Pikkumusta Zara.

All the women who are independent throw your hands up at me

Täällä Elsass-Lothringenin (nyk. pol. korr. Alsace-Lorraine)liepeillä joulukuun kuudes tunnetaan lähinnä St. Nicolaksena, jona päivänä lapset saavat suurimman osan lahjoistaan. Sanon "suurimman osan", sillä näinä kansainvälisinä kulttuurientoisiinsasulautumisten aikoina (ainakin kaikki tuntemani) luxemburgilaiset viettävät myös joulua, jolloin lahjotaan aikuiset - ja siinä samassa vielä kerran myös lapset.

Oli miten oli, oma aikomukseni ei ole ryntäillä kaupoissa kuin päätön kana viimeisiä St. Nicolas -lahjoja metsästäen, vaan parkkeerata ahterini tietokoneen eteen tasan kello 18:35 ja loggautua Yle Areenan suoraan lähetykseen Rouva Tasavallan Presidentin itsenäisyyspäivän juhlia katselemaan. Muutaman vuoden kokemusten perusteella kuvanlaatu on läppäriltä katsottuna aivan yhtä hyvä kuin telkkarista, jollei jopa parempi - ja ketä nyt ei kiinnostaisi vaikkapa se, kuinka moni unohtaa kättelytilanteessa esitellä itsensä Rouva Tasavallan Presidentin nimenomaisesta toivomuksesta huolimatta, tai se, kuinka moni kansanedustaja on pukeutunut kansallispukuun - showstopper T. Karpelan asusta nyt puhumattakaan?

Omaksi juhla-asukseni valitsen isänmaallisesti hakaneulan, tuon tuikitarpeellisen välineen, jolla jo sota-aikana piikitettiin yhtä sun toista kiinni toisiinsa ja jopa itseensä. Hakaneulaa koristaa Hennes & Mauritzin suunnittelema musta puuvillatunika, jonka alle puen modernisti farkkukankaiset housut.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

ps. ks. myös alempi postaus, tykkään nimittäin itse noista valokuvista jostain syystä aivan kauheasti.

Tunika H&M.
Farkut Zara.
Hakaneula jostain.
Pöly angorasvetarista, jotka muuten pitäisi kieltää lailla.

Lumi suli nuha tuli, ja kylmä

Tarvitsen jotain kylmää ja kirkasta, pehmeää mutta selkeää, ravintoa kuivalle iholle, mustan ja valkean kontrastia. On nuha.

Saaga jatkuu

Lunta on taas sadellut niin, että koko maa on aamuisin aivan sekaisin. Luxemburg on siitä hassu maa, että talvella on hyvin usein erittäin sumuinen sää, johon liittyy kummallisesti pakkasen puolelle ylettyvät miinusasteet. Puut huurtuvat tällaisella säällä kauniisti, mutta arvatkaapa, kuinka mukava on huristella aamulla pieniä metsäteitä pitkin töihin, kun bambi- ja villisikavaara on voimassa läpi vuoden, näkyvyys on viisikymmentä metriä ja kun tien pinnassa on jäätynyttä sumua. Tämä ikuisuusvirsi alustuksena lähinnä siksi, koska silloin kun työmatkat pitenevät pahimmassa tapauksessa kaksi tuntia kestäväksi mateluksi, ja kun viikon työtuntimäärä on kuitenkin koko ajan se sama 40, jää sitä omaa aikaa valitettavasti jäljelle hyvin vähän. Se taas tarkoittaa automaattisesti sitä, että bloggailu jää aivan retuperälle, ja kirjoitusinspiraatiokin alkaa vähitellen hiipua.

Kauniita esineitä sen sijaan jaksan aina kuvailla pokkarillani jos jonkinlaisesta kuvakulmasta, joten paremman puutteessa tarjoan oheisen sarjakuvan viimeisimmistä ihastukseni kohteista - Sarah Pacinin bolerosta, vyöstä ja minilaukusta. Näistä kuvista ette sitä näe, mutta bolero napittuu edestä vinosti toiselle puolelle, ja nappilista jatkuu nauhana puoleen reiteen asti, vaikka bolero itsessään siis loppuu jo hyvissä ajoin ennen napaa. Hihat taas toimivat myös kämmekkäinä - kuinka nokkelaa on tämä, kysyn minä! Näistä kuteista tulee jotenkin Matrix mieleen, se leffa siis, samoin kuin All Saintsin erikoisesti leikatut, kerroksittaiset nappisysteemikikkailuvaatteet. Olen rakastunut.

Sarah Pacini

Eilisen jotakuinkin mönkään menneen joulushoppailukierroksen ansiosta hurahdin täysin Sarah Pacinin unenomaisiin, mustaharmaasävyisiin, nokkelasti leikattuihin, toispuoleisiin, kerroksellisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Omaan ostoskoriini päätyivät tässä vaiheessa ainoastaan alemmassa postauksessa vilahtaneet kitinväriset asusteet, mutta loputkin AW2008-kokoelmasta ovat vakaan harkinnan alla.


Kokeilin kaupassa ylhäällä oikealla näkyvää hametta päälleni, koska se toi mieleen Acnen Fatwa-hameen, joka loppui Acnen nettikaupasta aivan nenäni alta. Hame oli upea, mutta pepun päälle asettuva sinänsä veikeä nauhakuja ja laskokset saivat takalistoni näyttämään suurtakin suuremmalta, joten ihanuus jäi valitettavasti hyllylle. Saman sarjan jakku - se vilahtaa alemman kuvan vasemmanpuoleisessa fotossa - sen sijaan on kuin unelma. Vain väärä koko jäi välillemme, siis jos hinnasta ei välitetä.

Hinnasta puheenollen, suunnittelijan laukut ja neuleet tuntuivat pyörivän siinä 150 euron tietämillä, asusteet 50-70 eurossa, suuremmat neuleet, jakut ja toppavermeet 150-270 eurossa, mikäli oikein muistan. Pacinin hinnat eivät kenties mahdollista aivan jokapäiväistä kulutusta, mutta kosketustuntumalta tuotteet ovat mahtilaatua - neuleiden materiaaleina vilahteli baby alpaca, villa ja kashmir, ja vyöt ja laukut ovat viimeisen päälle tarkasti viimeisteltyä ja pehmeää nahkaa.

Voipi olla, että joudun käymään Sarahin puheilla vielä toisenkin kerran... Luxemburgissa Pacinia myy ainakin Bram.

Kuvat: Sarah Pacini, www.sarahpacini.com